Vuodenajat

Sitä luulisi, että kun on asut melkein kaksi vuotta jossain olisi oppinut jo "uudet" vuodenajat. Edelleen kuitenkin pidän syyskuuta syksynä ja toukokuuta keväänä. Sisäinen suomalainen tuntee myös ahdistusta elokuussa, koska aina ennen sen jälkeen seurasi pimeys. Täällä samanlaista pimeyttä ei ole, mutta silti vieläkin välillä huomaan odottavani pimeää vuodenaikaa ahdistuneena, vaikka olen jo unohtanut miten rankkaa syksyt ja talvet olivat minulle. Onneksi päivien pidennettyä se menee kuitenkin ohi. Kun ihmiset kysyvät minkälainen suomalainen syksy on, kerron aina, että juuri ennen kuin tulin tänne oli kuukauden aikana paistanut aurinko 15h, joka sunnuntaina n. 2h. Ihmisten ilmeestä näkee että heidän on vaikea kuvitella sitä ja aika uskomattomalta se tuntuu itsestäkin.

Täällä huomaa jo kevään tulon. Pihamme luumupuissa on kukkia ja eurooppalaisissa puissa pienet lehtien alut (paikalliset puut ovat vihreitä vuoden ympäri). Viikonlopuksi on luvattu erittäin kaunista keliä, joten olemme menossa kävelemään Pinnacles kävelyn Coromandelin niemimaalle.

Kävimme pari viikkoa sitten tiimimme toisen suomalaisen, Samin, luona syömässä. Tässä kuva tiimistämme. Mukana myös Samin vaimo Pirre, Peterin vaimo Sarah sekä Hanno.

Peter, Sami, David, minä, Pirre, Nicola, Sarah, Hanno ja Thomas

Järisee

Heräsimme tänä aamuna klo 4:35 talon heiluntaan. Parin sadan kilometrin päässä meistä järisi ja järisee edelleen. Koko aamun on parin minuutin välein ollut isompia ja pienempiä maanjäristyksiä. Onneksi järistykset ovat olleet melko syvällä, joten ne eivät ole aiheuttaneet vahinkoa. Tsunami varoitus on annettu alueelle, mutta toistaiseksi ne ovat olleet suurimmillaan 30cm korkeita.

Yritin kerrata mitä pitää tehdä jos tulee iso järistys, mutta sain kuulla, että isommassa järistyksessa itse asiassa ei voi tehdä paljon mitään. Täällä on muutama insinööri, jotka olivat 2010 ja 2011 Christchurchin järistyksessä (joissa tuli erittäin paljon vahinkoa). He kertoivat, että kunnon järistyksessä ei voi edes liikkua minnekkään, koska kaikki heiluu niin paljon. Eli paras keino on vain pysyä paikallaan ja rauhallisena.

Kotona olemme todennäköisesti turvassa, sillä meidän talomme on Lockwood-firman rakentama puutalo. Christchurchin maanjäristyksessä tuhoutui satoja taloja, mutta yksikään alueen Lockwood taloista ei kärsinyt suurempia vahinkoja. Pitää vaan muistaa ettei laita isoja kirjahyllyjä ym sänkyjen lähelle.

Catch up

Pitkä hiljaisuus blogissa on johtunut kiireistä ja erittäin haastavista viikoista. Välillä on mietityttänyt miksi sekä Hannolle, että minulle on elämän varrella sattunut niin monta rankkaa vastoinkäymistä. Osittain se johtuu siitä, että haluamme elämältämme erittäin paljon. Jos tilanne ei miellytä muutamme asioita ja muutos on usein vaikeaa ja kuluttavaa. Osittain vastoinkäymiset ovat tulleet eteen vain, koska ne sattuvat olemaan erittäin yleisiä kaikilla ihmisillä. On myös helppo luulla muilla olevan paljon helpompaa, koska kaikki näyttävät mieluummin ulospäin kiillotetumpaa kuvaa todellisuudesta. Onneksi jaksan vielä uskoa, että parempi tulevaisuus on edessä, sillä ainakin toistaiseksi vanha sanonta siitä mikä ei tapa vahvistaa on pitänyt paikkansa. Loppujen lopuksihan moni asia on erittäin hyvin, minulla on mielenkiintoinen työpaikka, upea puoliso ja asun kauniissa, turvallisessa sekä aurinkoisessa maailman kolkassa.

Ihan pelkkää tuskaa eivät viime viikot ole olleet. Kävimme vierailulla Brisbanessa Hannon siskon Liezelin luona. Hannon sisko toimi oppaanamme ja vei meitä niin Brisbanen nähtävyyksiin, luontokohteisiin kävelyille kuin Sunshine coastille pyöräilemään. Kohokohta oli varmasti Lone Pine Koala sanctuary, jossa pääsin pitämään koalaa sylissä.

Pyöräilemässä Sunshine Coastilla

Suloinen, väsynyt koala :)

Yksi näköalapaikoista Hannon ja Liezelin kanssa.

Hanno ja Liezelin lapset ihastuivat BRISBANE-kirjaimiin.

Hannon ja Liezelin kanssa Brisbanen South Bankilla.

Kävimme myös vierailulla White Islandilla, joka on Uuden-Seelannin toinen aktiivisista tulivuorista. Venematka saarelle kestää 1h20min ja vierailu itsessään oli reilun tunnin. Ihan mielenkiintoinen ja aina tietenkin jännittävää ajatella, että kävelee aktiivisen tulivuoren päällä, mutta täytyy sanoa ettemme ehkä suosittele jos on vain lyhyellä vierailulla täällä.

Pakollinen turistien poseerauskuva kuuman lähteen edessä. Huomaa hassut suojahatut ja kaasumaskit kaulassa.

Tulivuoren päällä!

Tulivuoren kraatteri

White Island

Paikka, jossa jouduimme jättämään jäähyväiset haaveille ja suunnitelmille, jotka eivät toteutuneet.

Pongakawa, osa 2

Tuntuu, että viime viikot ovat hujahtaneet ja paljon on tapahtunut. Mutta ikävä kyllä suuri osa puuhailuistamme eivät ole päättyneet toivomallamme tavalla. Teimme tarjouksen talosta ja aloitimme "due diligence" prosessin. Täällä ostotarjous on lähes aina ehdollinen, eli siihen listataan ehdot joiden tulee täyttyä, jotta lopullinen kauppa toteutuu. Meidän listalla oli mm. talon kuntotarkastus (joka meni hyvin ja aloimme olla jo todella toiveikkaita) sekä pankin ja vakuutusyhtiön hyväksyntä. Ne kaksi pysäyttivät prosessin. Talo on ns. riskialueella (siellä tapahtui muutama vuosi sitten maanvyörymä, joka aiheutti jonkun verran tuhoa), jonka takia kukaan rakennusten arvioija ei suostu arvoimaan sitä. Pankki taas ei anna lainaa, eikä vakuutusyhtiö vakuutusta, jos taloa arvoa ei ole arvioinut ulkopuolinen taho. Totesimme, että ehkä parempi näin - vaikka uuden maanvyörymän riski on erittäin pieni (paljon pienempi kuin esim. tsunamin tai maanjäristyksen riski), ei sen kanssa ehkä ole kiva elää. Talon metsästys siis jatkuu.

Kunnes oma koti löytyy, asustamme siis täällä kiivi- ja avokadofarmilla. Tässä muutama kuva lisää:

Pääsisäänkäynti.

Näkymä kiivifarmille ja viereiseen laaksoon.

Meidän makuuhuone sijaitsee talon päädyssä.

Terassi on mukavan aurinkoinen.

Olen tunnetusti ollut jo jonkin aikaa jonkin tason ruokasnobi, joten paikallinen leipä on ärsyttänyt jo pitkän aikaa. Päätin siis kokeilla oman leivän valmistamista. Tässä pari päivää vanha leivän juureni, saa nähdä tuleeko siitä yhtään mitään :)

Pongakawa

Saimme vihdoin (erittäin hitaan) netin uuteen asuntoon. Maalla asuminen on tuonut useamman yllätyksen huonon netin lisäksi kaupunkilaisille. Täällä ei ole minkäänlaista jätteenkeräystä, edes yksityiset firmat eivät hae roskia täältä saakka. Roskat pitää siis polttaa (!!) tai yrittää löytää joku jätekeräyspaikka, joka ottaa vastaan sekajätettä (tällä alueella niitä ei ole, vaan pitää mennä muihin kaupunkeihin). Toinen ikävä yllätys oli ettei tänne saa normaalia postinjakelua (muuta kuin erillisellä kalliilla sopimuksella). Lisäksi juomavesi on hieman epäilyttävää, joten keitämme sen varmuuden vuoksi.

Onneksi täällä on kuitenkin kaunista ja rauhallista ja mikä parasta, avokadopuu on hyvin lähellä satokautta!

Avokadopuu

Vuokraisännän jättämä tervetuliaiskassi - maalla tosiaan ollaan erittäin mukavia!

Muutto

Kun muutimme tähän taloon päätimme, että tämä olisi viimeinen vuokra-asunto ja seuraava talo olisi meidän omamme. Emme silloin tienneet kuinka vaikeaa oman talon löytäminen olisi ja miten kauhea tämä talo on. Olemme nyt kärsineet talon homeesta, kylmyydestä ja pitkästä työmatkasta tarpeeksi pitkään, joten kun näimme vuokratalon Pongakawassa, puolivälissä Taurangaa ja Whakatanea, päätimme muuttaa.

Kävimme tänään katsomassa uutta kotiamme ja se vaikuttaa todella paljon paremmalta talolta. Se on hyvin rakennettu talo ja vaikka on melko vanha, se vaikuttaa edelleen suhteellisen hyväkuntoiselta. Siinä on myös muutama kiva bonus - jättimäinen avokadopuu (jee!!), limepuu ja pieni kasvimaa pihalla sekä kaasuliesi. Suurin menetys on ranta - uusi koti sijaitsee hieman sisämaassa eli rannalle ei voi enää kävellä. Työmatkani sen sijaan lyhenee reilusti, joka on erittäin tervetullut muutos! Laitan kuvia kunhan pääsemme muuttamaan parin viikon päästä.

Valmetin vierailu

Erittäin rankka, mutta antoisa työviikko takana. Meillä on käynnissä projekti Valmetin kanssa, jonka takia meillä oli kaksi Valmetin insinööriä täällä vierailulla. Oli yllättävän hauskaa jutella Valmetin kaverien kanssa ja kysellä miten meidän tehtaamme vertautuu muun maailman tehtaisiin. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla miten paljon meidän tehtaalla on vielä potentiaalia - tämä tietenkin suurien Valmetin laiteinvestointien jälkeen. Pomoni Peter on Valmet-projektin vetäjä, joten me olimme mukana suunnittelussa ja avustimme tarvittavien tietojen keräilyn kanssa. Nyt tuntuu, että ymmärrykseni paperinteosta ja meidän tehtaasta tuplaantui tämän viikon aikana. Siltä tuntuu myös henkisesti ja fyysisesti - en ole ikinä ollut näin väsynyt. Mutta onneksi positiivisesti väsynyt.

Toissa viikolla testasin paperikoneeseemme asennettuja laatua tarkkailevia kameroita. Käytännössä se tarkoitti, että laitoin pieniä tarroja kartonkiin ja seurasin miten hyvin kamerat näkivät ne. Testaaminen osoittautui hauskaksi puuhaksi ja ilmoitin jo olevani vapaaehtoinen toistamaan testin. Tulokset olivat sen verran mielenkiintoiset, että ne välitettiin saman tien tehtaan johtajalle ja palautteena tuli "juuri tämänlaisia testejä meidän tulee tehdä". Kerroin testistä myös tekniselle insinöörille Tanialle (joka on tehtaan toinen tuore insinööri) ja hän innostui asiasta heti. Keskusteluamme kuunnellut Debbie sen sijaan vain totesi "You guys are so nerdy!"

Winderilla odottelemassa tarroja

Paikka jossa laitoin tarrat kartonkiin. Vaatiin nopeita liikkeitä, sillä kartonki menee n. 300m/min.

Näkymät tarranlaittopaikalta

Tarrani