Ehkä kohta nappaa

Työnhakuprosessi on aina rankka ja kun päälle lisää toiseen maahan sopeutumisen niin yhdistelmä on enemmän kuin uuvuttava. Tuntuu kuitenkin, että jokaisesta hakemuksesta oppii jotain ja nyt olen saanut myös apua paikalliselta kemian diplomi-insinööriltä ja rekrytointiagentilta. CV:ni ehkä alkaa jo muistuttaa paikallisille työmarkkinoille sopivaa "oikeanlaista" CV:tä. Myös jokainen työhakemus on ainakin omasta mielestäni toistaan parempi. Sen lisäksi huomaan englannin sujuvan jo aivan toiseen malliin kuin vielä pari kuukautta sitten. Ehkä oli lopulta hyvä ensin viettää täällä jonkun verran aikaa ennen kuin pääsin todelliseen työnhakuun. Seuraava tulikoe on, toivottavasti suhteellisen pian, työhaastattelut. Mutta niihinkin olen jo saanut hieman ohjeistusta. Tällä hetkellä siis melko luottavainen olo.

Onneksi Tauranga, jossa nyt majailen, on loistava paikka laittaa hakemuksia ja odottaa vastauksia. Sillä välin voi mm. kavuta läheisille kukkuloille ihailemaan maisemia.

Papamoan kukkulan huipulta näkyy mm. Mt Maunganuin huippu.

Mt Maunganuin huipulta on ihan kivat näkymät Taurangan rannoille

Tongariro crossing

Taas on yksi vaellus takana. Tällä kertaa siis kyseessä päiväkävely, jonka pituus oli 19,4 km. Haastavamman reitistä teki, että se oli hieman korkeammalla ja sää oli melko huono. Reitiltä on usein hienot näkymät Mt Ruapehun suuntaan (joka tunnetaan myös Lord of the Rings -elokuvien Mt Doomina), mutta viime lauantaina oli pilvistä, joten Ruapehu pysytteli piilossa. Onneksi ehdin nähdä sen perjantaina, kun ajoimme Tongariro National Park -kylään valmiiksi lauantain kävelyä varten. Sitä täytyy kyllä palat katsomaan, sen verran komea kyseinen vuori on. Kävely oli säästä huolimatta upea ja tietoisuus siitä, että käveli aktiivisten tulivuorien päällä lisäsi fiilistä.

Pakollinen reitin aloitus kuva

Porukkaa (yksi NZn suosituimmista vaelluksista) ja ylämäkiä riitti

Kauniit kraaterijärvet (jotka haisivat rikkivedylle)

Tälläiset merkit aina hieman jännittävät, varsinkin kun tietää että purkaus saattaa tulla ihan ilman varoitusta.

Autoilijat

Kolmea asiaa kaipaan erityisesti Suomesta (tai ainakin Helsingistä). Ne ovat (järjestyksessä):

1) Helsingin hanavesi

Helsingin hanavesi on asia, jota kaipaan aina ulkomailla. NZssa hanavesi puhdistetaan usein joko fluorilla tai kloorilla ja kumpikin jättää ikävän sivumaun. Hanavesi otetaan usein lähteistä tai joista ja niistäkin on jäänyt usein ihmeellinen tunkkainen maku. Olenkin kokeillut erilaisia tapoja piilottaa makua, parhaita tähän mennessä ovat toimineen minttu, lime ja kurkku. Usein kuitenkin teen kuten paikalliset ja juon veteni teenä.

2) Kevyen liikenteen väylät sekä 3) Julkinen liikenne

Näiden kahden asian huonous johtuu siitä, että kiwit (kuten uusi-seelantilaiset itseään kutsuvat) ovat autokansaa. Täällä suojatiet ovat harvinaisuus ja niitä löytää vain isojen kaupunkien keskustoista, muualla tien yli pitää juosta auton välistä. Myöskään julkinen liikenne ei ole kovin kehittynyt, koska kaikilla on omat autot ja niitä käytetään paljon. Tämän takia olen itsekin joutunut hankkimaan auton ja ajan sitä enemmän kuin haluaisin.

Yritän kuitenkin silti sitkeästi kävellä aina kun mahdollista, mutta se on joskus melko vaarallista.

Joogakeskus oli tien toisella puolella, mutta miten kävelijä pääsee yli ruuhka-aikaan?

Täällä autoilu on myös saanut huvittavia muotoja. Drive-thru pikaruokapaikat ovat muuallakin tuttuja, mutta täällä myös Drive-in viinakaupat ovat yleisiä ja tänään törmäsin toiseen huvittavaan ilmiöön:

Drive-in pankkiautomaatti!! Miten laiska ihminen voi olla?

Tauranga

En aina ihan usko, että "everything happens for a reason" tai "it will all be alright in the end", koska olen aina uskonut että jokaisen pitää tehdä oman onnensa eteen töitä sekä välillä vaikeita päätöksiä. Itse en todellakaan ole valinnut helpoimpia reittejä ja olen välillä saanut kärsiä siitä. Mutta tällä kertaa näyttää siltä, että kaikki ehkä lopulta päättyy hyvin.

Selasin viime viikolla "flatmates wanted" mainoksia Taurangasta. Yksi ilmoitus erottui selvästi joukosta. Siinä etsittiin kämppäkaveria naiselle ja hänen kissalleensa. Mainoksessa sanottiin, että myös matkustelijat ovat tervetulleita. Laitoin siis heti viestiä, jossa selitin epäselvästä tilanteestani ja kerroin etten tiedä kauan olisin viipymässä. Gina vastasi heti, että voisin tulla katsomaan asuntoa. Pienen juttuhetken jälkeen Gina totesi, että hänen puolestaan voisin jäädä vaikka heti asumaan ja sovimmekin, että aloittaisin yhdellä viikolla ja sen jälkeen katsoisimme uudelleen mihin työpaikat ovat viemässä minua.

Kun Gina kysyi mitä teen ja kerroin, että olen kemian insinööri hänen ilmeensä oli ällistynyt. Gina on töissä maataloustuotteita valmistavassa yrityksessä, jossa kollegoina on mm. kemian insinöörejä. Hän oli kutsunut yhden työkaverinsa syömään ja etelä-afrikkalainen Hanno sattui olemaan yksi firman kemian insinööreistä. Meillä olikin erittäin mukava ilta ja Hanno kertoi, että Uudessa-Seelannissa ei ihan oikeasti ole kemian insinöörejä, joten töitä pitäisi kyllä löytyä helposti ja he lupasivat molemmat auttaa. Gina onkin laittanut minulle jo muutaman kontaktin yhteystiedot ja laitoin juuri yhden sähköpostin menemään.

Illan aikana tuli myös puheeksi, että olen käynyt muutamalla vaelluksella. Gina kertoi, että parin tunnin päässä on yksi todella upea päivävaellus, Tongariro crossing, jossa kävellään 19,4 km tulivuorten yli. Innostuin heti asiasta ja myös Hanno kertoi haluavansa mennä ko. vaellukselle. Parin viinilasin innoittamana varasimme saman tien matkan ja olemme menossa Tongariroon perjantaina yöksi, saamme kuljetuksen kävelylle ja olemme toisen yön kylässä, kunnes palaamme takaisin sunnuntaina.

Tällä kertaa siis aurinkoisia ja odottavia terveisiä Taurangasta!

Kissanainen ei voi olla laittamatta kuvaa uudesta kaveristaan Izzysta.

Paluu arkeen

Mieletön loma on takana ja nyt olisi paluu arkeen ja työnhakuun. Laitan myöhemmin hieman lisää kuvia reissulta, mutta nyt en kehtaa käyttää tämän hetkistä nettiä enempää kuin on pakko.

Viimeiset kolme viikkoa hujahtivat ohi ja nyt on melko sekava olo. Samaan aikaan on iloinen, surullinen, stressaantunut, jännittynyt ja kaikkea tunnemyrkyä lisää mieletön väsymys, niin henkinen kuin fyysinen.

Edelleen olen sitä mieltä, että oli oikea päätös tulla tänne, mutta välillä on kyllä todella rankkaa. Työnhaku stressaa ja se ettei ole omaa kotia vaan tavarat ovat erilaisissa laukuissa autossa eikä ikinä löydä mitään alkaa jo ärsyttää.

Siirryin nyt pohjoissaarelle ja toistaiseksi tämäkin vaikuttaa ihan kivalta. Ajoin tänään Wellingtonista Hastingsiin ja otin AirBnBn kautta huoneen erään vanhemmat naisen, Suen, luota. Olin melko poikki kun pääsin perille ja pienen juttelun jälkeen Sue ehdotti että jäisin vielä toiseksi yöksi ja nukkuisin kunnolla univelat pois ennen kuin jatkan matkaani. Se kuulosti harvinaisen järkevältä ajatukselta, joten saatan tehdä niin, varsinkin kun minulla ei ole vielä tietoa seuraavasta majapaikasta.

Suuntaan täältä todennäköisesti Taurangaan ja siitä ehkä Aucklandiin ja/tai pohjoisempaan. Suunnitelmat ovat täysin auki ja riippuvat siitä alkaako työpaikkahakemukset jossain vaiheessa tuottaa tulosta. Sain itse asiassa juuri tätä kirjoittaessani vastauksen yhteen kyselyyn kämpästä Taurangasta, jota voisi mennä katsomaan lauantaina, joten voi olla että jos se on kiva, asustelen siellä jonkun aikaa.

Huomenna aloitan tosissani työnhaun uudelleen. Ajattelin kirjoittaa niin monta hyvää hakemusta kuin vain pystyn ja selvittää muutaman paikan puhelinnumeron ja soittaa niihin. Täällä kun töitä ei saa jos hakemuksen perään ei soita. Ja soittaminen oletettavasti helpottuu, kun sitä harrastaa paljon ja mahdollisuudet saada joku kiva työpaikka kasvavat samalla huomattavasti. Onneksi kännykkäsopimukseeni kuuluu rajaton puhelumäärä, joten sekään ei ole tekosyy.

Seikkailuloman välipäivitys

Viimeisien päivien aktiviteettien määrä melkein jo huimaa päätä. Nautittu on ja valokuviakin on niin paljon, että vaikeaa valita vain parhaat. 

Loma alkoi Marlborough Soundsin Monkey Baysta. Säät suosivat ja maisemat kelpasivat.

Queenstownissa oli vuorossa vauhtia ensin parasailingin muodossa (jossa noustaan veneestä ilmaan liitovarjolla) sekä koskenlaskua Shotover-joessa.

Matkan ehkä kohokohta oli 4 päivän Kepler-vaellus Fiordlandissa.

Fiordlandin maisemat ovat komeat ja kun vaeltaa vuoren huipulle niitä on vaikea kuvata sanoin. 

Saniaisten ja puiden koko on hieman suurempi kuin muualla.

Erämajalla oli aika mukavat näkymät.

Seuraavana vuorossa mm. kävelyä Franz Josef -jäätiköllä sekä lillumista kuumissa lähteissä.