Ajatuksia

Uudessa-Seelannissa (kuten kaikkialla muuallakin) on muutamin tabuja, joista ei puhuta ainakaan kovin äänekkäästi. Erityisesti ulkomaalaisen tulee olla varoinen ettei kritisoi liikaa esimerkiksi eräille tahoille annettuja erityisoikeuksia. Eteläsaarella asuessani en törmännyt kovin usein muihin kuin eurooppalaistaustaisiin kiiweihin, joten en tullut ajatelleeksi minkälaista täällä pohjoissaarella on. Taurangassa on melko varakasta porukkaa, mutta heti sen ulkopuolella huomaa, että Uusi-Seelanti on itse asiassa ollut kauan erittäin köyhä maa ja alkanut vasta viime vuosikymmeninä nousta muiden länsimaiden tasolle. Ihmettelin aina, kun erityisesti australialaiset pitivät Uutta-Seelantia takapajuisena, mutta alan pikku hiljaa tajuta miksi.

Olen edelleen iloinen, että valitsin tämän maan uudeksi kodikseni, mutta ymmärrän myös miksi tänne niin kipeästi kaivataan insinöörejä ulkomailta. Hain vähän aikaa sitten paikkaan, jossa painotettiin, että hakijalla tulee olla kokemusta ulkomailta liittojen alaiselta teollisuudelta, jossa on noudatettu jotain kansainvälistä laadunvalvontajärjestelmää. Ihmettelin asiaa, koska en tietääkseni ole ollut muunlaisissa työpaikoissa. Aina olen törmännyt liittoihin ja erilaisia laatujärjestelmiin. Täällä asia ei kuitenkaan läheskään aina ole niin. Olen kuullut muutaman uskomattoman tarinan laadunvalvonnan puutteellisuudesta ja maton alle lakaistuista ongelmista. Suomessa kohtaamani ihmeellisyydet alkavat tuntua aika pieniltä, kun kuulee, että esim. eräässä suuressa yrityksessä valmistusprosessissa ei ehditä sekoittaa tuotetta tarpeeksi kauan, koska sen kemiallisten ominaisuuksien takia se jähmettyy ennen kuin edes puolet aineista ehtii sekoittua. Lopputuloksesta tasalaatuisuus on kaukana.

Ihmettelin myös miksi yhdessä työpaikkailmoituksessa sanottiin "written applications can be sent to...". Mietin mitä tarkoittaa "written application" ja kyselin tarkoittaako se, että hakemus pitää printata, mutta toisaalta ilmoituksessa annettiin sekä posti-, että sähköpostiosoitteet. Minulle kerrottiin, että osa paikallisista on sen verran köyhiä ja kouluttamattomia ettei heillä ole sähköposteja ja tietokoneita, joten he saattaisivat muuten soittaa yritykseen ja jättää suullisen hakemuksen sen sijaan että kirjoittaisivat hakemuksen.

Viime päivinä olen laittanut useamman hakemuksen erilaisiin "plant engineer" ja "process engineer" paikkoihin ja odottelen toiveikkaana mahdollisia puheluja. Välillä harmittelen sitä, miten paljon tein virheitä tänne aluksi tullessani. Olen vasta viime viikkoina tajunnut miten täällä tulee hakea töitä ja jokainen hakemus on huomattavasti parempi kuin edellinen. Toisaalta vain tekemällä ja kuuntelemalla muiden neuvoja voi oppia.

Lopuksi vielä pari kuvaa syksyisestä Taurangasta, joka ei ainakaan vielä kovin paljoa eroa kesästä.

Papamoa beach on mukava päiväkävelypaikka. Tänään seuranani oli vain tämä kaveri.

Alan vihdoin ymmärtää miksi niin monet rakastavat hiekkarantoja.

Haasteita ja harrastuksia

Olen viimeisten päivien aikana taistellut byrokratian kanssa ja näyttää siltä, että tällä kertaa tulee tappio. Kävin alkuviikosta työhaastattelussa, joka meni todella hyvin ja olisin melko varmasti saanut paikan, mutta paikan vaativuus ei ollut tarpeeksi korkea, jotta saisin sen viisumin jota haluan hakea. Harmittaa, mutta toisaalta ehkä hyvä käydä harjoittelemassa haastatteluja ennen kuin tulee eteen se työpaikka, jonka oikeasti haluan.

Onneksi muitakin hakemuksia on vetämässä ja nyt pitää vain toivoa, että tulee lisää kutsuja haastatteluihin. Myös niihin paikkoihin, joihin oikeasti haluaisin.

Koska kotona istuminen ja hakemusten täyttäminen on henkisesti aika raskasta (jos haluaisi olla töissä), niin täytyy keksiä muita harrastuksia. Tänään kävinkin hieman ostoksilla ja mukaan lähti maastopyörä. Kävin jo pienellä ajelulla ja olipas se mukavaa - en tajunnutkaan miten paljon kaipasin pyöräilyä. Syy miksi ostin maastopyörän enkä kaupunkipyörää on, että täällä monet harrastavat maastopyöräilyä ja erilaisia reittejä on paljon läheisissä metsissä (kun taas pyöräkaistoja on huonosti kaupungeissa, tosin onneksi niitä sentään on jonkun verran). Olenkin todennäköisesti menossa lauantaina testaamaan uutta hankintaani maastopyöräreitille.

Uusi sininen ystäväni

Cyclone Pam

Olin jo iloinen siitä, että Tauranga, kuten niin suuri osa muusta Uudesta-Seelannista, ei kuuluu maanjäristysalueisiin. Nyt kuitenkin ymmärsin, että täällä saattaa olla muita vaaroja. Tällä hetkellä täällä seurataan erittäin voimakkaan trooppisen myrskyn etenemistä. Vastaavat myrskyt eivät ole tavallisia täällä, mutta tällä kertaa Pam on suuntaamassa hyvin lähelle Uuden-Seelannin pohjoissaarta. On hyvin todennäköistä, että meidän alueella on vain kovia tuulia ja sadetta, mutta paikallinen ilmatieteenlaitos antoi kuitenkin varoituksen ja kehoitti hankkimaan kolmen päivän varasto vettä ja ruokaa... Hieman jännittää, mutta jaksan vielä uskoa, ettei myrsky yllä meidän päälle.

Syksy tuli

Tiistaina kuulin, että maalikuu on täällä virallisesti syksyn alku ja sääkin kuulemma muuttuu radikaalisti. Ainut ero on ollut, että on hieman sateisempaa. Jos tämä on syksy, niin ei paljoa haittaa :)

Taurangan sääennuste seuraaville päiville.

Työrintamalla edelleen sama tilanne, hakemuksia lähtee ja odottelen miten käy. Onneksi uusia paikkoja aukeaa kuitenkin joka päivä, joten vielä ei ole mitenkään epätoivoinen olo. Tänään itse asiassa aukesi yksi unelmapaikka eräällä myllyllä. Se olisi juuri sellainen paikka, jota olen toivonut löytäväni siitä saakka kuin luin Eliyahu Goldrattin The Goal: A Process of Ongoing Improvement -kirjan vuosia sitten. Paikassa on kuitenkin kaksi ongelmaa, se on Whakatanessa (n. 80 km Taurangasta) ja minua varoiteltiin, että ko. firma on "erittäin miehinen paikka, jossa ei mm. ole naisten vessoja", eli todennäköisyys että nainen voisi saada paikan on pieni. Mutta suurena etunani on, että olen todennäköisesti ainut insinööri, joka hakee kyseistä "Reliability engineer" -paikkaa. Ainakin täytyy yrittää tosissaan, eihän sitä voi tietää jos ei kokeile.