Coromandel & yllätys

Viikonloppu oli taas kerran aika tapahtumarikas. Hanno on jäsenenä metsästys- ja kalastuskerhoissa. Yksi kerhoista järjesti "family weekend"in Coromandel-nimimaalla. Me lähdimme tietenkin mukaan, koska Coromandel on yksi Uuden-Seelannin helmistä. Viikonloppu meni hyvin nauttien maisemista ja tutustuen erittäin mukaviin perheisiin.

Sunnuntain paluu olikin hieman rankempi. Itse en ollut ollenkaan iloinen siitä, että jouduin palaamaan Aucklannin ruuhkiin (sunnuntain paluumatka kesti luvattoman kauan) ja Hannoa odotti ikävä yllätys Taurangassa. Viikonlopun aikana meille oli murtauduttu. Onneksi varas oli koruihin erikoistunut, eikä siis vienyt oikeastaan mitään (paitsi suklaat ja pähkinät), koska ei minulla ole mitään hienoja koruja (ja ne pari nättiä Kalevala-korua jotka omistan olivat Aucklannissa). Enemmän ahdisti ajatus, että joku on käynyt kaikki meidän tavarat läpi etsiessään koruja ja vielä enemmän ahdisti, että he olivat samalla laskeneet Baloo-kissamme ulos. Naapuri oli onneksi kuullut Baloon maukumisen autotallista ja ottanut kissaraukan kotiinsa yöksi. Baloo oli kuulemma ollut todella nälkäinen ja ruokailun jälkeen leikkinyt naapurin koiran kanssa koko yön. Lopulta kaikki siis ihan ok ja kissa vaikuttaa olevan ihan kunnossa.

Uusi telttamme on todella tilava

Kalamies

Miehet toiminnassa

Gurnard on nätin värinen ja hyvän makuinen kala

Keliä ei voinut moittia.

Tapahtumarikas viikko

Viime viikko oli harvinaisen tapahtumarikas. Maanantaina palasimme matkalta ja tiistaina oli heti paluu töihin jetlagissa. Tiistaina meille myös muutti ragdollkissa nimeltään Baloo. Hieman jännittää miten isoksi Baloo kasvaa, koska poika on nyt jo 2 kg ja ikää on vasta 12 vkoa. Baloo on jo voittanut meidän molempien sydämet, sillä pojalla riittää vauhtia ja hellyydenkaipuuta.

Perjantaina kävin viimeisessä haastattelussa Whakatanessa ja kävelin ulos työtarjouksen kanssa! Paikka vaikuttaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Firman toimintatapa on järjestelmällisen oloinen, pomoni on upea, tiimini on tehokkaan ja asiansa osaavan oloisia, minulle luvattiin kunnon koulutus, palkka on kohdallaan (ja jopa nousee 6kk jälkeen, kun minut on koulutettu), kuulin moneen kertaan "työ-/vapaajan balanssi on tärkeää" ja sijainti on mieletön! Mikä upeinta - tunne on molemminpuolista! Tuleva pomoni sanoikin "me alamme olla todella innostuneita siitä, että tulet meidän tiimiimme"! Tämä on vihdoin se mahdollisuus, jota olen etsinyt vuodesta 2010 alkaen! Aloituspäiväksi sovittiin 15.2. joten vielä pari viikkoa Aucklannissa ja pääsen palaamaan takaisin Bay of Plentyn aurinkoon.

Emme olleet vielä ihan uskoneet sitä miten hyvän tarjouksen sain Whakatanesta, kun saimme myös toisen hyvän uutisen. Hanno on mukana isossa ydinenergiaprojektissa USAssa. Olemme odottaneet lokakuusta saakka tietoa siitä saako projekti tukirahoituksen valtiolta ja miten projektin käy. Lauantaiaamuna sähköpostissa odotti viesti - rahoitus oli myönnetty ja projekti jatkuu. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Hanno todennäköisesti vähentää työmääräänsä Taurangassa ja tekee USAn projektia osan viikosta kotoa käsin. Se taas tarkoittaa, että voimme muuttaa lähemmäksi minun työpaikkaani, koska Hannon tarvitsee ajaa töihin vain pari kertaa viikossa. Olemme jo salaa haaveilleet Coastlands-alueesta Whakatanessa. Se on aivan työpaikkani ja rannan vieressä - eli kävellen parissa minuutissa rannalle ja pyörällä töihin, paljon enempää en voisi toivoa! Nyt se voi olla mahdollista!

Joskus haaveet tosiaan alkavat toteutua kun tarpeeksi kauan tekee töitä eikä anna periksi!

Uusi kaverimme Baloo

Etelä-Afrikka

Loma meni nopeasti, osittain koska paljoa ei ehditty istua paikallaan (paitsi pitkiä matkoja autossa - on muuten aika iso maa). Hannon perhe otti minut erittäin lämpimästi vastaan ja lukuisista "are we there yet" -kysymyksistä huolimatta loma meni hyvin. Upeita, paikallisia viinejä tuli maisteltua ehkä hieman liikaakin ja maksimimäärä pulloja tuotiin myös kotiin. Lomamme ajoittui yhden Etelä-Afrikan pahimpien lämpöaaltojen aikaan, joten kylmä ei tullut. Lämpötilat pyörivät aluksi 30-39C hujakoilla, mutta sisämaassa päivälämpötilat olivat päivisin yli 40C ja pahimmillaan 47C. Se oli aikamoinen kokemus, siinä ei paljon auringossa istuskella. Onneksi kuitenkin lähes kaikkialla on joko ilmastointi tai edes jonkinlainen kattotuuletin. Tässä hieman tunnelmia lomalta.

Joen ylitys täysin ihmisvoimalla toimivalla autolautalla.

Menossa rannalle.

Carien, Francois ja Suzaan löysivät heti rantakallioista lämpimiä altaita.

Viiniä...

Luulimme, että tämä oli kuuma, kunnes lämpötila nousi 47C:een.

Kyyti Table mountain in huipulle.

Kapkaupungin Table mountainin huipulla.

Kapkaupunki taustalla Table mountainin huipulla.

Valikoimassa viinejä yhdellä lukuisista viinitiloista.

La Motte -viinitila oli yksi meidän suosikeista.

Kaunis Robertson-viinilaakso.

Auringonlasku viinilaaksossa.

Ratsastus rannalla oli yksi tyttöjen suosikeista.

Hapankorput olivat lähinnä suomalaiselle mieluisia.

Menossa laskemaan jokea.

Viimeinen majapaikkamme oli Orange-joen rannalla.

Pieni linnunpesä puussa aavikolla.