Sitä luulisi, että kun on asut melkein kaksi vuotta jossain olisi oppinut jo "uudet" vuodenajat. Edelleen kuitenkin pidän syyskuuta syksynä ja toukokuuta keväänä. Sisäinen suomalainen tuntee myös ahdistusta elokuussa, koska aina ennen sen jälkeen seurasi pimeys. Täällä samanlaista pimeyttä ei ole, mutta silti vieläkin välillä huomaan odottavani pimeää vuodenaikaa ahdistuneena, vaikka olen jo unohtanut miten rankkaa syksyt ja talvet olivat minulle. Onneksi päivien pidennettyä se menee kuitenkin ohi. Kun ihmiset kysyvät minkälainen suomalainen syksy on, kerron aina, että juuri ennen kuin tulin tänne oli kuukauden aikana paistanut aurinko 15h, joka sunnuntaina n. 2h. Ihmisten ilmeestä näkee että heidän on vaikea kuvitella sitä ja aika uskomattomalta se tuntuu itsestäkin.
Täällä huomaa jo kevään tulon. Pihamme luumupuissa on kukkia ja eurooppalaisissa puissa pienet lehtien alut (paikalliset puut ovat vihreitä vuoden ympäri). Viikonlopuksi on luvattu erittäin kaunista keliä, joten olemme menossa kävelemään Pinnacles kävelyn Coromandelin niemimaalle.
Kävimme pari viikkoa sitten tiimimme toisen suomalaisen, Samin, luona syömässä. Tässä kuva tiimistämme. Mukana myös Samin vaimo Pirre, Peterin vaimo Sarah sekä Hanno.
 |
Peter, Sami, David, minä, Pirre, Nicola, Sarah, Hanno ja Thomas |