Yleisin kommentti, jonka olen saanut kerrottuani syksyn suunnitelmistani on "oot kyllä rohkea". Se aina hieman hämmentää. Tietenkin välillä pelottaa ajatus siitä, että olen kohta maailman toisella puolella aivan uusien haasteiden edessä. Vielä enemmän kuitenkin pelottaa ajatus siitä, että jäisin Suomen pimeään syksyyn, että luopuisin lopullisesti pitkäaikaisesta unelmastani, etten kokeilisi siipiäni. Olen yrittänyt jo useamman vuoden löytää paikkaani Suomesta, mutta se ei ole onnistunut. Miksi en siis nyt kokeilisi jotain muuta?
Toinen yleinen ihmettelyn aihe on "lähdet siis ihan yksin". Olen yrittänyt ymmärtää miten se, että lähtisin jonkun kanssa helpottaisi esimerkiksi työnhakua - yksinhän niihin haastatteluihin kuitenkin mennään. Henkistä tukea uskon saavani myös etänä. Tietenkin olisi ihanaa, jos olisi joku jonka kanssa jakaa tämä kokemus, mutta mielestäni se ettei niin ole, ei vähennä omien kokemuksieni arvoa. Ehkä jopa saan enemmän kun olen vapaa tulemaan ja menemään minne mieli tekee.
Ymmärrän, että muista voi tuntua oudolta ajatukselta lähteä maailman toiselle puolelle etsimään töitä. Mutta itse olen punninnut asiaa yli 10 vuotta - siinä ajassa on ehtinyt käydä läpi aika monta skenaariota ja tutkia eri vaihtoehtoja monta kertaa. Uskon olevani valmis tähän haasteeseen - ja jopa odotan sitä innolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti