Somewhere in the Pacific

En ole ikinä innostunut Itämerestä, vaikka myönnän, että sen saaristo on erittäin kaunis ja vierailun arvoinen. Itämeri on kuitenkin ollut minulle lähinnä Helsingin kosteutta lisäävä, kevättä myöhäistävä ja syksyä pidentävä, ärsyttävä tekijä. Olenkin aina kutsunut itseäni enemmän järvi- kuin meri-ihmiseksi.

Valtameri sen sijaan - se on aivan eri asia. Olen saanut nyt asua Tyynenmeren (minulle selvisi juuri, että Tyyni valtameri on vanhentunut nimi) rannalla, enkä ihan heti halua täältä pois. Uusi-seelantilaiset haluavat aina muistuttaa, että olemme kaukana kaikesta. Lähin naapuri, Australia, on 1600 km päässä ja toiseen suuntaan täytyy matkustaa koko Tyynenmeren yli, jotta itäinen "naapuri", Chile, tulee vastaan. Se on sekä Uuden-Seelannin pelastus, että ongelma. Uskon, että Uusi-Seelanti on edelleen niin kaunis ja rauhallinen, koska olemme kaukana muusta maailmasta. Kovin moni ei pysty matkustamaan, saatikka muuttamaan tänne saakka. Näin kauas kotimaasta muuttaminen vaatiikin ehkä jonkinlaista mielenhäiriötä :) Etäisyys muusta maailmasta toisaalta tarkoittaa myös, että kaikki mitä tänne pitää tuoda maksaa paljon, koska välimatkat ovat niin pitkiä. Myöskin oma matkustelu vähenee väkisinkin, kun lyhin ulkomaan lento on 4 h.

Uuden-Seelannin vedet ovat erittäin viileitä (parhaimmillaankin vain 18-20C). Se tosin on mielestäni lähinnä hyvä asia, sillä en ole kovin innokas uimaan meressä. Kaikki muu vesiurheilu sen sijaan onnistuu veden kylmyydestä huolimatta hyvin. Kylmän veden ansiosta täällä on lämpimät, mutta kuivat kesät (toisin kuin esim. Välimeren rannalla). Kylmät virtaukset tarkoittavat myös erittäin rikasta merielämää. Täällä näkyy aina delfiinejä ja valaita ja kalasaalit ovat vielä toistaiseksi hyviä. 

Yksi parhaista valtameren puolista on kuitenkin sen mieltä rauhoittava vaikutus. Olen lukemattomat kerran kävellyt ahdistuneena rannalle ja heti Tyynynmeren nähtyäni olo on muuttunut täysin. Palasinkin juuri yhdeltä rantakävelyistäni, josta sain inspiraation lähteen tähän ylistykseen.

Lopetan lempikirjailijani Pablo Nerudan runoon:

"El Océano Pacífico / se salía del mapa. / No había donde ponerlo / Era tan grande, desordenado / y azul que no cabía en ninguna parte. / por eso lo dejaron frente a mi ventana." 

Vapaasti käännettynä:

Tyynimeri, se karkasi kartalta. Ei ollut mitään paikkaa, minne sen voisi laittaa. Se oli niin iso, epäjärjestyksessä ja sininen, ettei se sopinut mihinkään. Sen takia se jätettiin minun ikkunani alle.

Lähin rantani, Papamoa beach.

Lintu katselee Tyyntämereä Papamoa beachilla.

Auckland

Odotan muuttoa Aucklandiin sekä jännityksellä, että innolla. Asunnon löytäminen Taurangasta käsin on ollut hieman haastavaa, koska kaikki asuntonäytöt on keskellä viikkoa eivätkä koskaan satu samalle päivälle. Sen lisäksi asuntoja on liian vähän, joten ne menevät nopeasti ja kyselyjä tulee paljon, joten yleensä välittäjät eivät edes jaksa vastata kaikkiin kyselyihin. Kävin viime lauantaina katsomassa yhtä asuntoa ja tein samalla vuokrasopimuksen. Asunto sijaitsee entisellä "huonolla alueella" ja osa taloista on edelleen suhteellisen huonokuntoisia. Alue on kuitenkin parantunut huomattavasti viimeisen 15 vuoden aikana ja nykyään siellä tuntui asuvan keskiluokkaisia maahanmuuttajia. Ostoskadulla huomasi, että asiakaskunta on lähinnä intialaisia ja kiinalaisia.

Uusi kotini on pieni yksiö, jossa on pieni keittonurkkaus. Samalla tontilla on myös iso talo ja luulen, että vuokraamani "talo" on alunperin ollut autotalli/varasto, joka on muutettu asunnoksi. Tarkoituksena on kuitenkin viettää vain viikot Aucklandissa ja tulla viikonlopuiksi Taurangaan, jossa meillä on edelleen iso talo vuokralla. Näillä näkymin vuoden lopulla/ensi vuoden alussa tähän tulee muutoksia - niistä lisää kun ne ovat hieman varmemmalla pohjalla.

En tunne Aucklandia vielä kovin hyvin, mutta se mitä olen ehtinyt nähdä niin vaikuttaa mukavalta kaupungilta. Auckland onkin yleensä top 10 joukossa erilaisissa "maailman mukavin kaupunki" listauksissa. Mielyttävimmät puolet ovat mukava ilmasto, kauniit rannat sekä todella upeiden paikkojen läheisyys (mm. Coromandel, josta kirjoitinkin jo aikaisemmin). Auckland on Wellingtonin ohella mielestäni ainoat "oikeat" kaupungit Uudessa-Seelannissa. Niissä on "kunnon" keskusta ja julkinen liikenne toimii edes jotenkuten, toisin kuin monissa muissa kaupungeissa täällä. Esimerkiksi Taurangassa ja Christchurchissa keskusta on lähes kuollut ja ihmiset viihtyvät lähinnä ostoskeskuksissa omissa lähiöissään. Auckland on 1,38 miljoonalla asukkaallaan myös selvästi suurin kaupunki täällä. Yksi syy on, että se on maahanmuuttajien suosiossa. Auckland on täynnä pieniä chinatowneja ja uusi asuinalueeni on yksi niistä. Kiinalaisista ollaan täällä useaa mieltä. Monien mielestä aasialaisten maahanmuuttajien virta on pilannut Aucklannin, mutta ovat he myös tuoneet paljon hyvää. He ovat ostaneet huonokuntoisia taloja huonommilta alueilta kunnostaakseen ne ja he ovat pikku hiljaa nostaneet niin talojensa kuin alueiden arvoa ja miellyttävyyttä.

Talojen arvonnousu on kuitenkin lähtenyt täysin käsistä Aucklannissa. Pelkästään viimeisen vuoden aikana talojen arvo on noussut 20%, puhumattakaan jos vertaa hintoja 5 tai 10 vuotta taaksepäin. Suurin syy tähän on ollut asuntosijoittajat. Täällä ei ole samanlaista sääntelyä kuin Suomessa - tosin sitä ollaan kovasti muuttamassa, koska asuntokupla on leviämässä muihinkin kaupunkeihin. Myös Taurangassa asuntojen arvo on noussut 10% viimeisen puolen vuoden aikana eikä nousulle näy loppua, koska Aucklannin sijoittavat ovat nyt siirtäneet katseensa Taurangaan, Hamiltoniin ja Queenstowniin.

Kaupunkilainen puutarhatöissä

Vuokraisäntämme muistutti meitä tällä viikolla, että vuokrasopimuksessa meidän velvollisuuksiin kuuluu pitää puutarha "weed free". Kun muutimme tänne katselin kauhistuneena kukkapenkkien määrää ja yritin sanoa Hannolle, että olen kaupunkilainen, joten hän saisi mieluusti maatilalla kasvaneena hoitaa puutarhatyöt. Olen kuitenkin nyt ollut päivisin kotona, joten yritin tehdä hieman puutarhatöitä. Onnistuinkin kiskomaan ison kasan heinää pois ja kukkapenkit näyttävät huomattamasti paremmilta, mutta alku oli hieman opettelua. Edes Hannon ohje "se on ihan helppoa - ota pois kuolleet ja rikkaruohot" ei paljoa auttanut...

Rikkaruohojen seassa piileskeli jonkun verran myös istutettuja kukkia... Sain siis kauniin kimpun ruokapöydälle :)

Tämä puskatyyppi näytti liikaa rikkaruoholta...

...joten sen kaverille kävi näin.

Jotta hieman saa käsitystä epätoivostani, tässä vielä kuvia pihastamme.

Talon länsisivu.

Etupiha, jossa aivan turhan suuri kukkapenkki.

Takapiha ja sen jättimäinen kukkapenkki.

Tuohonkin on pitänyt tunkea pieni kukkapenkki.

Lisää takapihan kasveja (perällä oleva puu on feijoapuu - se oli sentään mieluinen syksyllä).

Länsisivu toisesta suunnasta - perällä näkyy mm. sitruunapuu (joka kuuluu suosikkeihini).

Tämä on kaupunkilaiselle sopiva puutarhatyyppi ja määrä - tosin yrttienkin kanssa on ollut hieman päänvaivaa, kun niihin eksyi kirvapopulaatio. Google osasi kuitenkin kertoa, että kirvat eivät pidä saippuavedestä, joten pääsin niistä eroon.

Pitkä odotus on vihdoin ohi!

Sain juuri tiedon, että viisumihakemukseni on hyväksytty! Saan siis aloittaa työt Aucklandissa ja jäädä Uuteen-Seelantiin! Vielä on hieman epätodellinen olo, mutta eiköhän tämä pian muutu iloksi!

Tämä on ollut erittäin pitkä ja rankka prosessi. Onneksi en tiennyt etukäteen miten vaikeaa tämä tulisi olemaan, sen verran monta ahdistuskohtausta ja huonosti nukuttua yötä tähän vuoteen on sopinut. Mutta on tämä sen arvoista - joka aamu kun herään tässä kauniissa maassa, muistan miksi halusin niin kovasti tänne takaisin. Suomi tulee aina olemaan rakas ja kaipaan monta asiaa sieltä, mutta olen onnellisempi täällä. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta toivon, että saan jäädä tähän maahan vielä useammaksi vuodeksi.

Valoa tunnelin päässä - nostetaan siis malja!

Tänään aamulla heräsin aika masentuneissa tunnelmissa. Työsopimukseni lannoitefirmassa loppui viikko sitten ja sain viimeisen palkkakuitin tänään. Uudesta työstä ei kuitenkaan ollut vielä mitään tietoa, joka tarkoittaa myös ettei ole varmuutta voinko jäädä maahan joulukuun jälkeen.

Kävin aamulla kävelyllä ja oloni hieman keveni koska karitsat ovat saapuneet! Joka puolella hyppi pieniä, suloisia palleroita emojensa perässä. Harmittavasti emot yrittivät pitää minut kaukana jälkeläisistään, kun yritin lähestyä ottaakseni kuvia, mutta onneksi karitsoista voi iloita kauempaakin.

Mutta varsinainen ilouutinen tuli myöhemmin. Sain työtarjouksen Aucklandista, siitä italialaisesta leipomosta, jossa kävin haastattelussa pari viikkoa sitten! He olivat edelleen hieman huolissaan, että olen "overqualified" eivätkä he pysty alussa maksamaan kovin suurta palkkaa. Itse näen asian niin, että tämä on aivan mieletön tilaisuus päästä kokemaan uuden leipomolinjan perustamista! Tiedän jo nyt, että seuraavat kuukaudet tulevat olemaan hulluja, mikään ei koskaan mene tuotannon alkumetreillä niin kuin on suunniteltu! Vähän pelottaa etten ole pätevä ratkomaan kaikkia vastaantulevia ongelmia, mutta onneksi juttelin tänään entisen työkaverini kanssa ja hän muistutti, että hän pystyy auttamaan minua monessa asiassa ja vähintään tuntee jonkun toisen, joka voi auttaa. Ja niinhän se on - ei kaikkea tarvitse itse osata, kunhan tietää ja osaa pyytää apua oikeilta tahoilta.

Edelleen on kuitenkin olo, ettei vielä pitäisi hyppiä ilosta, koska ensi viikolla on monta asiaa (mm. viisumi), jotka pitää hoitaa ensi kuntoon, jotta kaikki on varmaa. Mutta toisaalta - vihdoin valoa näkyy tunnelin päässä! Joten kuten teekkariaikoina tuli muutamaan otteeseen laulettua "on aika nostaa malja"!

Tässä vielä loppuun muutama kuva päiväkävelykavereistani: