Kävin aamulla kävelyllä ja oloni hieman keveni koska karitsat ovat saapuneet! Joka puolella hyppi pieniä, suloisia palleroita emojensa perässä. Harmittavasti emot yrittivät pitää minut kaukana jälkeläisistään, kun yritin lähestyä ottaakseni kuvia, mutta onneksi karitsoista voi iloita kauempaakin.
Mutta varsinainen ilouutinen tuli myöhemmin. Sain työtarjouksen Aucklandista, siitä italialaisesta leipomosta, jossa kävin haastattelussa pari viikkoa sitten! He olivat edelleen hieman huolissaan, että olen "overqualified" eivätkä he pysty alussa maksamaan kovin suurta palkkaa. Itse näen asian niin, että tämä on aivan mieletön tilaisuus päästä kokemaan uuden leipomolinjan perustamista! Tiedän jo nyt, että seuraavat kuukaudet tulevat olemaan hulluja, mikään ei koskaan mene tuotannon alkumetreillä niin kuin on suunniteltu! Vähän pelottaa etten ole pätevä ratkomaan kaikkia vastaantulevia ongelmia, mutta onneksi juttelin tänään entisen työkaverini kanssa ja hän muistutti, että hän pystyy auttamaan minua monessa asiassa ja vähintään tuntee jonkun toisen, joka voi auttaa. Ja niinhän se on - ei kaikkea tarvitse itse osata, kunhan tietää ja osaa pyytää apua oikeilta tahoilta.
Edelleen on kuitenkin olo, ettei vielä pitäisi hyppiä ilosta, koska ensi viikolla on monta asiaa (mm. viisumi), jotka pitää hoitaa ensi kuntoon, jotta kaikki on varmaa. Mutta toisaalta - vihdoin valoa näkyy tunnelin päässä! Joten kuten teekkariaikoina tuli muutamaan otteeseen laulettua "on aika nostaa malja"!
Tässä vielä loppuun muutama kuva päiväkävelykavereistani:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti