Vuodenajat

Sitä luulisi, että kun on asut melkein kaksi vuotta jossain olisi oppinut jo "uudet" vuodenajat. Edelleen kuitenkin pidän syyskuuta syksynä ja toukokuuta keväänä. Sisäinen suomalainen tuntee myös ahdistusta elokuussa, koska aina ennen sen jälkeen seurasi pimeys. Täällä samanlaista pimeyttä ei ole, mutta silti vieläkin välillä huomaan odottavani pimeää vuodenaikaa ahdistuneena, vaikka olen jo unohtanut miten rankkaa syksyt ja talvet olivat minulle. Onneksi päivien pidennettyä se menee kuitenkin ohi. Kun ihmiset kysyvät minkälainen suomalainen syksy on, kerron aina, että juuri ennen kuin tulin tänne oli kuukauden aikana paistanut aurinko 15h, joka sunnuntaina n. 2h. Ihmisten ilmeestä näkee että heidän on vaikea kuvitella sitä ja aika uskomattomalta se tuntuu itsestäkin.

Täällä huomaa jo kevään tulon. Pihamme luumupuissa on kukkia ja eurooppalaisissa puissa pienet lehtien alut (paikalliset puut ovat vihreitä vuoden ympäri). Viikonlopuksi on luvattu erittäin kaunista keliä, joten olemme menossa kävelemään Pinnacles kävelyn Coromandelin niemimaalle.

Kävimme pari viikkoa sitten tiimimme toisen suomalaisen, Samin, luona syömässä. Tässä kuva tiimistämme. Mukana myös Samin vaimo Pirre, Peterin vaimo Sarah sekä Hanno.

Peter, Sami, David, minä, Pirre, Nicola, Sarah, Hanno ja Thomas

Järisee

Heräsimme tänä aamuna klo 4:35 talon heiluntaan. Parin sadan kilometrin päässä meistä järisi ja järisee edelleen. Koko aamun on parin minuutin välein ollut isompia ja pienempiä maanjäristyksiä. Onneksi järistykset ovat olleet melko syvällä, joten ne eivät ole aiheuttaneet vahinkoa. Tsunami varoitus on annettu alueelle, mutta toistaiseksi ne ovat olleet suurimmillaan 30cm korkeita.

Yritin kerrata mitä pitää tehdä jos tulee iso järistys, mutta sain kuulla, että isommassa järistyksessa itse asiassa ei voi tehdä paljon mitään. Täällä on muutama insinööri, jotka olivat 2010 ja 2011 Christchurchin järistyksessä (joissa tuli erittäin paljon vahinkoa). He kertoivat, että kunnon järistyksessä ei voi edes liikkua minnekkään, koska kaikki heiluu niin paljon. Eli paras keino on vain pysyä paikallaan ja rauhallisena.

Kotona olemme todennäköisesti turvassa, sillä meidän talomme on Lockwood-firman rakentama puutalo. Christchurchin maanjäristyksessä tuhoutui satoja taloja, mutta yksikään alueen Lockwood taloista ei kärsinyt suurempia vahinkoja. Pitää vaan muistaa ettei laita isoja kirjahyllyjä ym sänkyjen lähelle.

Catch up

Pitkä hiljaisuus blogissa on johtunut kiireistä ja erittäin haastavista viikoista. Välillä on mietityttänyt miksi sekä Hannolle, että minulle on elämän varrella sattunut niin monta rankkaa vastoinkäymistä. Osittain se johtuu siitä, että haluamme elämältämme erittäin paljon. Jos tilanne ei miellytä muutamme asioita ja muutos on usein vaikeaa ja kuluttavaa. Osittain vastoinkäymiset ovat tulleet eteen vain, koska ne sattuvat olemaan erittäin yleisiä kaikilla ihmisillä. On myös helppo luulla muilla olevan paljon helpompaa, koska kaikki näyttävät mieluummin ulospäin kiillotetumpaa kuvaa todellisuudesta. Onneksi jaksan vielä uskoa, että parempi tulevaisuus on edessä, sillä ainakin toistaiseksi vanha sanonta siitä mikä ei tapa vahvistaa on pitänyt paikkansa. Loppujen lopuksihan moni asia on erittäin hyvin, minulla on mielenkiintoinen työpaikka, upea puoliso ja asun kauniissa, turvallisessa sekä aurinkoisessa maailman kolkassa.

Ihan pelkkää tuskaa eivät viime viikot ole olleet. Kävimme vierailulla Brisbanessa Hannon siskon Liezelin luona. Hannon sisko toimi oppaanamme ja vei meitä niin Brisbanen nähtävyyksiin, luontokohteisiin kävelyille kuin Sunshine coastille pyöräilemään. Kohokohta oli varmasti Lone Pine Koala sanctuary, jossa pääsin pitämään koalaa sylissä.

Pyöräilemässä Sunshine Coastilla

Suloinen, väsynyt koala :)

Yksi näköalapaikoista Hannon ja Liezelin kanssa.

Hanno ja Liezelin lapset ihastuivat BRISBANE-kirjaimiin.

Hannon ja Liezelin kanssa Brisbanen South Bankilla.

Kävimme myös vierailulla White Islandilla, joka on Uuden-Seelannin toinen aktiivisista tulivuorista. Venematka saarelle kestää 1h20min ja vierailu itsessään oli reilun tunnin. Ihan mielenkiintoinen ja aina tietenkin jännittävää ajatella, että kävelee aktiivisen tulivuoren päällä, mutta täytyy sanoa ettemme ehkä suosittele jos on vain lyhyellä vierailulla täällä.

Pakollinen turistien poseerauskuva kuuman lähteen edessä. Huomaa hassut suojahatut ja kaasumaskit kaulassa.

Tulivuoren päällä!

Tulivuoren kraatteri

White Island

Paikka, jossa jouduimme jättämään jäähyväiset haaveille ja suunnitelmille, jotka eivät toteutuneet.

Pongakawa, osa 2

Tuntuu, että viime viikot ovat hujahtaneet ja paljon on tapahtunut. Mutta ikävä kyllä suuri osa puuhailuistamme eivät ole päättyneet toivomallamme tavalla. Teimme tarjouksen talosta ja aloitimme "due diligence" prosessin. Täällä ostotarjous on lähes aina ehdollinen, eli siihen listataan ehdot joiden tulee täyttyä, jotta lopullinen kauppa toteutuu. Meidän listalla oli mm. talon kuntotarkastus (joka meni hyvin ja aloimme olla jo todella toiveikkaita) sekä pankin ja vakuutusyhtiön hyväksyntä. Ne kaksi pysäyttivät prosessin. Talo on ns. riskialueella (siellä tapahtui muutama vuosi sitten maanvyörymä, joka aiheutti jonkun verran tuhoa), jonka takia kukaan rakennusten arvioija ei suostu arvoimaan sitä. Pankki taas ei anna lainaa, eikä vakuutusyhtiö vakuutusta, jos taloa arvoa ei ole arvioinut ulkopuolinen taho. Totesimme, että ehkä parempi näin - vaikka uuden maanvyörymän riski on erittäin pieni (paljon pienempi kuin esim. tsunamin tai maanjäristyksen riski), ei sen kanssa ehkä ole kiva elää. Talon metsästys siis jatkuu.

Kunnes oma koti löytyy, asustamme siis täällä kiivi- ja avokadofarmilla. Tässä muutama kuva lisää:

Pääsisäänkäynti.

Näkymä kiivifarmille ja viereiseen laaksoon.

Meidän makuuhuone sijaitsee talon päädyssä.

Terassi on mukavan aurinkoinen.

Olen tunnetusti ollut jo jonkin aikaa jonkin tason ruokasnobi, joten paikallinen leipä on ärsyttänyt jo pitkän aikaa. Päätin siis kokeilla oman leivän valmistamista. Tässä pari päivää vanha leivän juureni, saa nähdä tuleeko siitä yhtään mitään :)

Pongakawa

Saimme vihdoin (erittäin hitaan) netin uuteen asuntoon. Maalla asuminen on tuonut useamman yllätyksen huonon netin lisäksi kaupunkilaisille. Täällä ei ole minkäänlaista jätteenkeräystä, edes yksityiset firmat eivät hae roskia täältä saakka. Roskat pitää siis polttaa (!!) tai yrittää löytää joku jätekeräyspaikka, joka ottaa vastaan sekajätettä (tällä alueella niitä ei ole, vaan pitää mennä muihin kaupunkeihin). Toinen ikävä yllätys oli ettei tänne saa normaalia postinjakelua (muuta kuin erillisellä kalliilla sopimuksella). Lisäksi juomavesi on hieman epäilyttävää, joten keitämme sen varmuuden vuoksi.

Onneksi täällä on kuitenkin kaunista ja rauhallista ja mikä parasta, avokadopuu on hyvin lähellä satokautta!

Avokadopuu

Vuokraisännän jättämä tervetuliaiskassi - maalla tosiaan ollaan erittäin mukavia!

Muutto

Kun muutimme tähän taloon päätimme, että tämä olisi viimeinen vuokra-asunto ja seuraava talo olisi meidän omamme. Emme silloin tienneet kuinka vaikeaa oman talon löytäminen olisi ja miten kauhea tämä talo on. Olemme nyt kärsineet talon homeesta, kylmyydestä ja pitkästä työmatkasta tarpeeksi pitkään, joten kun näimme vuokratalon Pongakawassa, puolivälissä Taurangaa ja Whakatanea, päätimme muuttaa.

Kävimme tänään katsomassa uutta kotiamme ja se vaikuttaa todella paljon paremmalta talolta. Se on hyvin rakennettu talo ja vaikka on melko vanha, se vaikuttaa edelleen suhteellisen hyväkuntoiselta. Siinä on myös muutama kiva bonus - jättimäinen avokadopuu (jee!!), limepuu ja pieni kasvimaa pihalla sekä kaasuliesi. Suurin menetys on ranta - uusi koti sijaitsee hieman sisämaassa eli rannalle ei voi enää kävellä. Työmatkani sen sijaan lyhenee reilusti, joka on erittäin tervetullut muutos! Laitan kuvia kunhan pääsemme muuttamaan parin viikon päästä.

Valmetin vierailu

Erittäin rankka, mutta antoisa työviikko takana. Meillä on käynnissä projekti Valmetin kanssa, jonka takia meillä oli kaksi Valmetin insinööriä täällä vierailulla. Oli yllättävän hauskaa jutella Valmetin kaverien kanssa ja kysellä miten meidän tehtaamme vertautuu muun maailman tehtaisiin. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla miten paljon meidän tehtaalla on vielä potentiaalia - tämä tietenkin suurien Valmetin laiteinvestointien jälkeen. Pomoni Peter on Valmet-projektin vetäjä, joten me olimme mukana suunnittelussa ja avustimme tarvittavien tietojen keräilyn kanssa. Nyt tuntuu, että ymmärrykseni paperinteosta ja meidän tehtaasta tuplaantui tämän viikon aikana. Siltä tuntuu myös henkisesti ja fyysisesti - en ole ikinä ollut näin väsynyt. Mutta onneksi positiivisesti väsynyt.

Toissa viikolla testasin paperikoneeseemme asennettuja laatua tarkkailevia kameroita. Käytännössä se tarkoitti, että laitoin pieniä tarroja kartonkiin ja seurasin miten hyvin kamerat näkivät ne. Testaaminen osoittautui hauskaksi puuhaksi ja ilmoitin jo olevani vapaaehtoinen toistamaan testin. Tulokset olivat sen verran mielenkiintoiset, että ne välitettiin saman tien tehtaan johtajalle ja palautteena tuli "juuri tämänlaisia testejä meidän tulee tehdä". Kerroin testistä myös tekniselle insinöörille Tanialle (joka on tehtaan toinen tuore insinööri) ja hän innostui asiasta heti. Keskusteluamme kuunnellut Debbie sen sijaan vain totesi "You guys are so nerdy!"

Winderilla odottelemassa tarroja

Paikka jossa laitoin tarrat kartonkiin. Vaatiin nopeita liikkeitä, sillä kartonki menee n. 300m/min.

Näkymät tarranlaittopaikalta

Tarrani

Positiivista palautetta

Olen useaan otteeseen kehunut tiimiäni ja erityisesti esimiestäni. Suurimpia syitä tyytyväisyyteeni ovat saamani tuen määrä sekä positiivinen palaute. Olen aina kokenut, että olen huono ottamaan palautetta - niin positiivista kuin negatiivista. Negatiivisen palautteen vastaanottamisen kanssa minulla on vielä paljon työskenneltävää, mutta olen viime vuosina vihdoin alkanut ymmärtää että usein se ei ole henkilökohtaista. Monille itsestäänselvältä kuulostava asia ei todellakaan ole ollut minulle helppoa uskoa, mutta sen ymmärtäminen on auttanut erittäin paljon.

Positiivinen palaute sen sijaan ei oikein istu suomalaisen suuhun, jonka takia sitä harvoin kuulee - varsinkaan työmaailmassa. Enkä sen takia ole kovin tottunut siihen. Whakatane Millillä sen sijaan se on joka päiväistä. Aina kun joku tekee jotain, siitä muistetaan kiittää. Esimieheni Peter on erityisen hyvä positiivisen palautteen antaja.

Viime kokouksessa Peter kiitteli minua siitä miten ryhdyn aina periksiantamattomalla tavalla selvittämään ongelmia kyseenalaistamalla ja kysymällä aina vain lisäkysymyksiä. Viime viikolla yritin selvittää miksi vaikutti siltä ettei lämmönvaihtaja tehnyt tehtäväänsä kunnolla. Asia osoittautui uskomattoman monimutkaiseksi, jonka takia kyselin kysymyksiä usealta taholta. Lopulta yksi vanhempi (eläkeikää jo lähestyvä) projekti-insinööri lupautui tulemaan selvittämään asiaa kanssani. Myös hänen esimiehensä (saman ikäinen herra) liittyi seuraamme. Olimme lämmönvaihtajan luona, kun paikalle ilmestyi myös Peter ja kolme muuta insinööriä, joilta olin aikaisemmin kysellyt asiasta. Jälkeenpäin Peter nauroi miten ei ole koskaan nähnyt niin monta insinööriä ihmettelemässä yhtä ongelmaa ja oli erityisen yllättynyt miten olin saanut myös vanhemmat herrat mukaani. Asia on muuten vieläkin hieman mysteeri ja kutsuin perjantaille koolle seuraavan porukan miettimään asiaa :D

Onneksi töissä menee hyvin, sillä taloprojekti on edelleen haastava. Suuret suunnitelmamme murskautuivat taas pariin kertaan, kun asiat eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan. Asia stressaa aika paljon, sillä niin kauan kuin asumme Taurangassa, joudun ajamaan yli 50 min suuntaansa. Esimerkiksi tänään se tarkoitti, että jouduin heräämään klo 4:10, jotta ehdin klo 6 alkavaan uuden tuotteen koeajoon mukaan. Kotimatka tuntui erittäin pitkältä hektisen työpäivän jälkeen, joten toivon että pian löytyy ratkaisu ja työmatkani lyhenee.

Talosuunnitelmia

Viime aikoina meidän vapaa-aikamme on kulunut talosuunnitelmien parissa. Olen jo aikaisemmin maininnut, että toivoimme aluksi löytävämme sopivan talon, mutta nyt alkaa näyttää siltä ettei valmista sellaista löydy. Ainoaksi vaihtoehdoksi siis jää talon rakennuttaminen. Parikin tonttivaihtoehtoa löytyisi ja olemme jo oikeastaan valinneet urakoitsijankin. Nyt pitää vain odottaa, että Hannon USAn projektin sopimuspaperit saadaan viimeisteltyä. Sillä välin olemme jo katselleet erilaisia talovaihtoehtoja.

Ongelmana on, että kun päättää rakentaa oman talon tulee heti mieleen miljoona asiaa, jotka unelmatalossa olisi. Kerran kun rakennuttaa, kannattaa talosta tehdä itselle mieluinen, eikö? Mutta kuten aina - ihan kaikkea ei voi saada. Valitsemamme urakoitsija on kalliimmasta päästä, koska heidän laatunsa on aika eri tasolla kuin monen muun. Olemme nähneet monta esimerkkiä taloista, jotka jo muutaman vuoden jälkeen näyttävät erittäin kuluneilta, joten haluaisimme panostaa laatuun.

Suomalaiselle laatu tarkoittaa mm. seinien eristeiden paksuutta ja tuplaikkunoita. Kun alan puhua siitä, että haluan lämpimän talon kaikki sanovat "ei täällä ole koskaan kovin kylmä - ei niitä eristeitä niin paljon tarvitse". Olen asiasta täysin eri mieltä. En vaadi Suomen tason eristeitä, koska täällä tosiaan ei ikinä ole todella kylmä - lämpötila ei putoa koskaan alle 0C Tyynenmeren tasoittavan vaikutuksen takia. Mutta jos sijoittamalla hieman enemmän taloon, siitä voi tehdä miellyttävän ympäri vuoden, niin mielestäni ne muutama tuhat dollaria ovat sen arvoisia. Vai miltä teistä kuulostaa 10C vs 20C talvella?

Yksi suurin ongelma täällä, kylmyyden lisäksi, on talojen kosteus. Suurin osa taloista on rakennettu huonosti, täysin ilman eristeitä, ja monet ovat laiminlyöneet peruskorjauksia. Kylmä ja kostea talo ei ole terveellinen paikka asua. Sen seurauksena täällä mm. astman määrä lapsilla on erittäin korkea, n. 13 % (Suomessa n. 5 %). Olemmekin nähneet useamman kostean ja kylmän talon, joista Hannokin totesi ettei antaisi lastensa ikinä asua siellä.

Lämpimän talon lisäksi suomalainen kaipaa taloonsa saunaa. Olen aina sanonut etten oikeastaan kaipaa saunaa. Mutta olen huomannut, että moni asia joiden kanssa on kasvanut ja elänyt vuosia alkaa tuntua tärkeämmältä mitä kauemmin niistä on erossa. Oli helppo olla vuosi ilman saunaa, mutta kun tajusin, että pääsen ehkä kunnon saunaan vain Suomen vierailuilla, niin rupesi hieman ahdistamaan. Nykyisessä talosuunnitelmassa sauna onkin mahdutettu kylpyhuoneen viereen. Onneksi täällä asuu tarpeeksi paljon suomalaisia, joten pystyn rakennuttamaan saunan esim. Harvian tai Helon kiukaalla.

Jos asiat pian alkavat sujua suunnitemien mukaisesti, saattaa meillä olla jo ensi vuoden alussa saunallinen talo, josta voimme ihailla näitä maisemia:

Vieraita ja oikean insinöörin hommia

Blogissa on vietetty hieman hiljaiseloa vanhempien vierailun ja työkiireiden takia. Työkiireiden takia en myöskään ehtinyt aivan kauheasti panostamaan vierailuun (ja Hannon mielestä en tehnyt tarpeeksi), mutta toivottavasti vierailla oli silti mukava loma. Kahden viikon vierailu hujahti ohi nopeasti, mutta ehdimme käydä muutamassa paikassa, mm.

Coromandelin Cathedral Cove

Karangahake Gorge

Esimieheni Peter on yrittänyt kovasti saada kasattua minulle töitä, jotten ehtisi kyllästyä (ja varmaan testatakseen minun paineensietokykyä). Ensimmäiset viikot olivat melko rentoja, vaikkakin jatkuva uuden opettelu väsyttikin. Viimeiset pari viikkoa Peter on vihdoin onnistunut kasaamaan ison kasan kiireellisiä hommia vastuulleni. Vaikka toisaalta pidän pienestä paineesta ja toimin silloin tehokkaammin on se tietenkin myös rankempaa. En muista pitkään aikaan olleeni näin väsynyt tullessani kotiin töistä. Siihen tosin vaikuttaa myös se, että ajan joka päivä 150 km työmatkoillani.

Eniten painetta aiheuttaa omat tavoitteeni vaatimukseni itseltäni. Kuten kaikki minut tuntevat varmasti tietävät, osaan kasata itselleni paineita. En muista ikinä olleeni kovin kateellinen muille, mutta itseni kanssa kilpailen jatkuvasti ja laitan joskus ehkä turhan kovat tavoitteet. Ymmärrettävistä syistä en koe olevani vielä kovin osaava töissä ja haluan kovasti oppia nopeasti paljon uusia asioita. En vain ole aina kovin kärsivällinen ja kun oppiminen vie oman aikansa koen olevani riittämätön.

Onneksi on kuitenkin olemassa yksi keino joka auttaa aina - jooga. Vanhempien vierailun aikana jooga jäi tauolle ja sen huomasi - pinna oli erittäin lyhyt ja henkinen sekä fyysinen väsymys suuri. Maanantaina töiden jälkeen melkein jätin joogan väliin, koska olin aivan poikki. Menin kuitenkin joogasalille ja taas kerran tapahtui sama ihme. Jooga nollasi oloni ja kävelin ulos virkeänä ja rauhallisena. En ihan usko kaikkea mitä joogaohjaajat höpöttävät, mutta mikään muu urheilulaji ei paranna niin henkistä kuin fyysistä oloani yhtä hyvin kuin ashtanga jooga. Viikonloppuna olen menossa kolmeen joogan workshopiin, joten ensi viikolla on melko varmasti aika erilainen olo.

Vaikka työ tuntuu välillä rankalta ja koen olevani edelleen aika syvissä vesissä, viihdyn silti edelleen töissä. "Oikeat insinöörin hommat" sopivat minulle - siinä on juuri sopivasti teoriaa, ongelmanratkaisua ja käytäntöä. Sain eilen kiireellisenä tehtävänä kirjoittaa uuden kemikaalisäiliön sekoittajalle logiikka, jolla tuotannonohjausjärjestelmä pyörittää sitä. Tehtävä oli suhteellisen helppo, mutta koska se on ensimmäinen kirjoittamani logiikka, vei se melko paljon aikaa. Tänään pääsin testaamaan toimiiko logiikkani niin kuin olin suunnitellut (kyllä, se toimii):

Kiipesimme säiliön päälle kurkkimaan miten hienosti sekoittaja pyörii.

Deep end

Pomoni lupasi heittää minut altaan syvään päähän ja siellä todellakin olen. En muista ikinä olleeni näin väsynyt työpäivän jälkeen, sen verran täysillä yritän oppia uusia asioita. Olenkin oppinut erittäin paljon sellun ja paperin valmistamisesta, mutta vielä on paljon oppimista. Myös perusin insinöörin taidoissa on parantamisen varaa. Onneksi kertasin asioita ennen töiden aloittamista, joten osa asioista on melko hyvässä muistissa. Niiden soveltaminen "oikeassa elämässä" tosin on aluksi hieman hidasta. On kuitenkin upeaa päästä vihdoin käyttämään TKKlla opittuja taitoja.

Taloprojekti on hieman takkuillut, koska alueella ei ole paljon tarjontaa ja yksi mahdollinen alue on maavyöryjen takia julistettu asuinkelvottomaksi. Tällä hetkellä harkitsemme tontin ostamista ja talon rakennuttamista vakavasti, sillä se tuntuu olevan ainut vaihtoehto. Pian pitää tehdä päätöksiä, sillä 55 min työmatkani alkaa jo painaa ja olisi kiva vihdoin päästä eteenpäin tässäkin projektissa.

Oikea paikka

Kaksi viikkoa töitä takana ja tuntuu edelleen, että olen juuri oikeassa paikassa. Sain ensimmäisen projektin, joka aluksi hieman jännitti, mutta olen saanut sen verran tukea siihen, että nyt tuntuu ettei se ehkä ole kaikkein vaikeimmasta päästä. Perehdytykseen on kuulunut eri osastojen edustajien kanssa juttelu, jonka seurauksena olen koko ajan varmempi, että meidän pieni tiimimme on minulle mieluisin paikka. Tehtaalla on nyt menossa koeajot uuden, neljännen sukupolven "liquid packaging board", joka varmaan kääntyy nestepakkauspahviksi, ja siinä meidän rooli on erittäin tärkeä. Tuotantojohtaja kertoi, että tämä on ainutlaatuinen kausi, sillä paperitehtailla tehdään yleensä hyvin vähän tuotekehitystä, joten meillä on nyt tavallista suuremmat haasteet. Sehän tietenkin sopii prosessi-insinööreille, sillä ainakaan ei tule työt loppumaan.

Paperialan yksi haasteista on terminologia. Lähes kaikelle on oma paperialan sana, josta ei yleensä voi päätellä mitä termi tarkoittaa. Esimerkiksi projektini aiheena on "sizing", joten kuvittelen sen liittyvän mitoitukseen, mutta ei, tässä yhteydessä size on kartongin veden imukyvyn alentamiseen käytettävä kemikaali.

Naureskelen myös lähes päivittäin sille, että alalla törmää jatkuvasti suomalaiseen teknologiaan. Valmet on yksi tärkeimmistä, meillä alkaakin juuri suuri tuotannon tehostusprojekti, joten hassusti lausuttuja suomalaisia nimiä kuulee joka päivä. Pakko myös sanoa, että tulee aika ylpeä olo suomalaisesta taustasta, kun kuulen miten paljon Valmetin osaamista kehutaan. Myös muita suomalaisia firmoja näkyy tehtaalla. Projektissani tutkin kemikaalia, jonka meille toimittaa yritys, jota kaikki kutsuivat "chimaira". En miettinyt asiaa sen enempää, kunnes tajusin, että niin, sehän on tietenkin Kemira :)

Meillä kotona jatkuu talon metsästys. Se ei ole kovin helppoa, sillä olemme aika tarkkoja siitä missä talon tulisi sijaita ja missä kunnossa sen tulisi olla (paikallinen rakentamisen laatu ei ole kovin kummoista). Kaiken lisäksi täällä on aika kuumentuneet markkinat, joten monet myyjät odottavat kovia tuottoja. Pankki lupasi meille aika hyvän summan, joten rahoituspuoli sentään on kunnossa. Talon ostaminen on kuitenkin aika erilaista täällä. Esimerkiksi talon kuntotarkastus on yleensä ostajan vastuulla. Eli jos talosta on kiinnostunut useampi, niin he kaikki teettävät erikseen oman kuntotarkastuksen (joka voi olla jopa 500 euroa). Olemme tällä hetkellä kiinnostuneita yhdestä rantatalosta, mutta myyjät ovat laittaneet hinnan todella korkealle. Mietimmekin nyt, että jos teetämme kuntotarkastuksen (johon kuuluu myös talon arvon arviointi) ja sen tuloksena tarkastaja kertoo, että talon arvon on huomattavasti alhaisempi kuin mitä myyjät toivovat (ja tiedämme jo nyt etteivät he ole valmiita alentamaan hintaa kovin paljoa) maksoimmeko turhaan satoja dollareita arviosta. Asiasta ei tee helpompaa se, että molemmilla olla jo kova tarve päästä "omaan kotiin", sillä vuokralla asuminen ei tunnu mieluisalta sen jälkeen kun on omistanut oman kodin.

Uudet haasteet

Kolme päivää takana kartonkitehtaassa ja tietämykseni paperiteollisuudesta on moninkertaistunut. Rehellisyyden nimissä se johtuu suurelta osin siitä etten aikaisemmin tiennyt paljoa, mutta myös siitä että minulla on kärsivälliset ja osaavat opettajat. Ensimmäiset päivät ovat olleet lähinnä eri osastoihin tutustumista, mutta tänään pääsin jo mukaan uuden tuotteen koeajoon. Heti selvisi ettei elintarvikkeisiin tarkoitetun kartongin tekeminen ole aivan niin helppoa kuin luulisi. Haasteita siis riittää, mutta ainakin toistaiseksi uskon niiden olevan mieluisia.

Kahvihuoneen keskustelujen perusteella olen myös vakuuttunut siitä, että olen firman parhaalla osastolla. Meillä on upea esimies, jota kaikki kehuvat, ja osaava tiimi. Olen siis erittäin hyvissä käsissä ja kaikki ovat ottaneet minut erittäin hyvin vastaan.

Suurin haaste on ollut työvaatteet. Valtaosa tehtaan n. 250 työntekijöistä on miehiä, joten vaatteet alkavat miesten M koosta (jonka sisään sopisi kaksi minun kokoista naista) ylöspäin. Olen kuitenkin saanut tehtaan muilta naisilta selville, että XS-kokoja on saatavilla, jos osaa pyytää oikeilta ihmisiltä. Joten sekin pieni ongelma ratkennee pian.

Huomenna olen menossa Scion-instituuttiin vierailulle. Scion on erikoistunut paperiteollisuuden ongelmien tutkimiseen, ja tilaisuus on räätälöity alalle vasta tulleille insinööreille, joten luvassa pitäisi olla hyvä tietopaketti alasta.

Pelastetaan ranta

Suurin osa uusiseelantilaisista rakastaa ja arvostaa luontoa. Eikä mikään ihme, sillä täältä löytyy aivan uskomattomia paikkoja. Kävin taas viikonloppuna kolmella vaelluksella läheisissä metsissä ja totesin, että on tämä maa on todella kaunis. 

Yksi kauneimpia alueita on eteläsaaren pohjoisosa. Sekä Marlborough Sounds, että Abel Tasman ovat ehdottomia suosikkejani. Nyt Abel Tasmanin alueella on myynnissä ranta ja pieni pala maata hintaan $2M. Kyseinen ranta on ollut yksityisomistuksessa, mutta omistaja on antanut kaikkien käyttää sitä. Nyt on pelkona, että uusien omistajien myötä tämä muuttuu. Eräs kaveriporukka Christchurchista päätti ottaa tämän tilaisuuden ja perusti projektin ostaakseen rannan ja lahjoittaakseen sen DOCille (department of conservation), jotta se säilyisi kaikkien käytettävissä. Projektista voi olla montaa mieltä, ja onhan se kieltämättä aika hullu. Paikka on kuitenkin sen verran upea, että mielestäni sen kuuluisi olla kaikkien, ei vain rikkaiden, käytössä. Joten itsekin annoin muutaman kympin projektille.

Projektia voi seurata osoitteessa https://givealittle.co.nz/project/abeltasmanbeach2016

Tätä kirjoittaessa kahdesta miljoonasta puuttuu vielä lähes 500 000 nzd, mutta viimeisen vuorokauden aikana ko projekti on saanut niin paljon huomiota, että vielä on mahdollisuudet saada koko summa kasaan. Tosin se ei vielä takaa mitään, sillä tämä on vasta tarjouskilpailu. Lopullinen hinta voi kohota yli tuon kahden miljoonan. Mutta aina voi yrittää :)

Talojahti

Kun työnhaku on vihdoin saatu päätökseen, alkaa seuraava haaste - talon löytäminen. Lähdimme viime lauantaina katsomaan kuutta taloa Whakatanen Coastlandissa. Yksi näytti kuvien perusteella upealta merinäköaloineen, kaksi oli ihan kivoja ja kolmesta muusta emme odottaneet paljoa. Meille selvisi, että kaikki talot olivat olleet markkinoilla 6kk-2v eli ei ole kovin vilkkaat markkinat kyseisellä alueella. Parhaannäköinen talo oli aika pettymys, se oli kuvien ottamisen jälkeen ollut vuokrattavana. Selvästi alkuperinkään rakennuksessa käytetyt materiaalit eivät olleet kovin laadukkaita, sillä talo oli melko nuhruinen. Toinen keskinkertaisista taloista oli juuri edellisenä päivänä myyty ja toinen oli hieman outo. Myöskään kolme viimeistä eivät vakuuttaneet.

Sen sijaan jäimme ihastelemaan kahden tontin näkymiä. Toinen tontti sijaitsee aivan rannalla ja toinen hieman ylempänä (silti vain kymmenien metrien etäisyydeltä rannalta) ja näkymät ovat aikamoiset. Meille ollaan useaan kertaan muistutettu, että "jos ette löydä sopivaa niin aina voi rakennuttaa". Olemme yrittäneet välttää ko vaihtoehtoa ja toivomme edelleen kovasti, että sopiva talo löytyisi.

Molemmille jäi kuitenkin kytemään ajatus siitä, miten ihanaa olisi saada juuri sellainen talo kuin haluamme unelmasijainnilla. Coastlandissa kun talot tosiaan eivät liiku, joten jos sinne muuttaa niin talon vaihtaminen on vuosien prosessi. Lisäksi jäimme laskeskelemaan, että oman talon rakennuttaminen ja vanhan talon oston hintaeron on yllättävän pieni. Tällöin tietenkään omalle työlle ja ajalle ei lasketa hintaa, koska vaikka talon tilaisi "valmiina pakettina" on siinä todella paljon hommaa.

Jännittävät ajat ovat taas edessä kun alamme selvittelemään eri vaihtoehtoja tosissaan.

Coromandel & yllätys

Viikonloppu oli taas kerran aika tapahtumarikas. Hanno on jäsenenä metsästys- ja kalastuskerhoissa. Yksi kerhoista järjesti "family weekend"in Coromandel-nimimaalla. Me lähdimme tietenkin mukaan, koska Coromandel on yksi Uuden-Seelannin helmistä. Viikonloppu meni hyvin nauttien maisemista ja tutustuen erittäin mukaviin perheisiin.

Sunnuntain paluu olikin hieman rankempi. Itse en ollut ollenkaan iloinen siitä, että jouduin palaamaan Aucklannin ruuhkiin (sunnuntain paluumatka kesti luvattoman kauan) ja Hannoa odotti ikävä yllätys Taurangassa. Viikonlopun aikana meille oli murtauduttu. Onneksi varas oli koruihin erikoistunut, eikä siis vienyt oikeastaan mitään (paitsi suklaat ja pähkinät), koska ei minulla ole mitään hienoja koruja (ja ne pari nättiä Kalevala-korua jotka omistan olivat Aucklannissa). Enemmän ahdisti ajatus, että joku on käynyt kaikki meidän tavarat läpi etsiessään koruja ja vielä enemmän ahdisti, että he olivat samalla laskeneet Baloo-kissamme ulos. Naapuri oli onneksi kuullut Baloon maukumisen autotallista ja ottanut kissaraukan kotiinsa yöksi. Baloo oli kuulemma ollut todella nälkäinen ja ruokailun jälkeen leikkinyt naapurin koiran kanssa koko yön. Lopulta kaikki siis ihan ok ja kissa vaikuttaa olevan ihan kunnossa.

Uusi telttamme on todella tilava

Kalamies

Miehet toiminnassa

Gurnard on nätin värinen ja hyvän makuinen kala

Keliä ei voinut moittia.

Tapahtumarikas viikko

Viime viikko oli harvinaisen tapahtumarikas. Maanantaina palasimme matkalta ja tiistaina oli heti paluu töihin jetlagissa. Tiistaina meille myös muutti ragdollkissa nimeltään Baloo. Hieman jännittää miten isoksi Baloo kasvaa, koska poika on nyt jo 2 kg ja ikää on vasta 12 vkoa. Baloo on jo voittanut meidän molempien sydämet, sillä pojalla riittää vauhtia ja hellyydenkaipuuta.

Perjantaina kävin viimeisessä haastattelussa Whakatanessa ja kävelin ulos työtarjouksen kanssa! Paikka vaikuttaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Firman toimintatapa on järjestelmällisen oloinen, pomoni on upea, tiimini on tehokkaan ja asiansa osaavan oloisia, minulle luvattiin kunnon koulutus, palkka on kohdallaan (ja jopa nousee 6kk jälkeen, kun minut on koulutettu), kuulin moneen kertaan "työ-/vapaajan balanssi on tärkeää" ja sijainti on mieletön! Mikä upeinta - tunne on molemminpuolista! Tuleva pomoni sanoikin "me alamme olla todella innostuneita siitä, että tulet meidän tiimiimme"! Tämä on vihdoin se mahdollisuus, jota olen etsinyt vuodesta 2010 alkaen! Aloituspäiväksi sovittiin 15.2. joten vielä pari viikkoa Aucklannissa ja pääsen palaamaan takaisin Bay of Plentyn aurinkoon.

Emme olleet vielä ihan uskoneet sitä miten hyvän tarjouksen sain Whakatanesta, kun saimme myös toisen hyvän uutisen. Hanno on mukana isossa ydinenergiaprojektissa USAssa. Olemme odottaneet lokakuusta saakka tietoa siitä saako projekti tukirahoituksen valtiolta ja miten projektin käy. Lauantaiaamuna sähköpostissa odotti viesti - rahoitus oli myönnetty ja projekti jatkuu. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Hanno todennäköisesti vähentää työmääräänsä Taurangassa ja tekee USAn projektia osan viikosta kotoa käsin. Se taas tarkoittaa, että voimme muuttaa lähemmäksi minun työpaikkaani, koska Hannon tarvitsee ajaa töihin vain pari kertaa viikossa. Olemme jo salaa haaveilleet Coastlands-alueesta Whakatanessa. Se on aivan työpaikkani ja rannan vieressä - eli kävellen parissa minuutissa rannalle ja pyörällä töihin, paljon enempää en voisi toivoa! Nyt se voi olla mahdollista!

Joskus haaveet tosiaan alkavat toteutua kun tarpeeksi kauan tekee töitä eikä anna periksi!

Uusi kaverimme Baloo

Etelä-Afrikka

Loma meni nopeasti, osittain koska paljoa ei ehditty istua paikallaan (paitsi pitkiä matkoja autossa - on muuten aika iso maa). Hannon perhe otti minut erittäin lämpimästi vastaan ja lukuisista "are we there yet" -kysymyksistä huolimatta loma meni hyvin. Upeita, paikallisia viinejä tuli maisteltua ehkä hieman liikaakin ja maksimimäärä pulloja tuotiin myös kotiin. Lomamme ajoittui yhden Etelä-Afrikan pahimpien lämpöaaltojen aikaan, joten kylmä ei tullut. Lämpötilat pyörivät aluksi 30-39C hujakoilla, mutta sisämaassa päivälämpötilat olivat päivisin yli 40C ja pahimmillaan 47C. Se oli aikamoinen kokemus, siinä ei paljon auringossa istuskella. Onneksi kuitenkin lähes kaikkialla on joko ilmastointi tai edes jonkinlainen kattotuuletin. Tässä hieman tunnelmia lomalta.

Joen ylitys täysin ihmisvoimalla toimivalla autolautalla.

Menossa rannalle.

Carien, Francois ja Suzaan löysivät heti rantakallioista lämpimiä altaita.

Viiniä...

Luulimme, että tämä oli kuuma, kunnes lämpötila nousi 47C:een.

Kyyti Table mountain in huipulle.

Kapkaupungin Table mountainin huipulla.

Kapkaupunki taustalla Table mountainin huipulla.

Valikoimassa viinejä yhdellä lukuisista viinitiloista.

La Motte -viinitila oli yksi meidän suosikeista.

Kaunis Robertson-viinilaakso.

Auringonlasku viinilaaksossa.

Ratsastus rannalla oli yksi tyttöjen suosikeista.

Hapankorput olivat lähinnä suomalaiselle mieluisia.

Menossa laskemaan jokea.

Viimeinen majapaikkamme oli Orange-joen rannalla.

Pieni linnunpesä puussa aavikolla.