Oikea paikka

Kaksi viikkoa töitä takana ja tuntuu edelleen, että olen juuri oikeassa paikassa. Sain ensimmäisen projektin, joka aluksi hieman jännitti, mutta olen saanut sen verran tukea siihen, että nyt tuntuu ettei se ehkä ole kaikkein vaikeimmasta päästä. Perehdytykseen on kuulunut eri osastojen edustajien kanssa juttelu, jonka seurauksena olen koko ajan varmempi, että meidän pieni tiimimme on minulle mieluisin paikka. Tehtaalla on nyt menossa koeajot uuden, neljännen sukupolven "liquid packaging board", joka varmaan kääntyy nestepakkauspahviksi, ja siinä meidän rooli on erittäin tärkeä. Tuotantojohtaja kertoi, että tämä on ainutlaatuinen kausi, sillä paperitehtailla tehdään yleensä hyvin vähän tuotekehitystä, joten meillä on nyt tavallista suuremmat haasteet. Sehän tietenkin sopii prosessi-insinööreille, sillä ainakaan ei tule työt loppumaan.

Paperialan yksi haasteista on terminologia. Lähes kaikelle on oma paperialan sana, josta ei yleensä voi päätellä mitä termi tarkoittaa. Esimerkiksi projektini aiheena on "sizing", joten kuvittelen sen liittyvän mitoitukseen, mutta ei, tässä yhteydessä size on kartongin veden imukyvyn alentamiseen käytettävä kemikaali.

Naureskelen myös lähes päivittäin sille, että alalla törmää jatkuvasti suomalaiseen teknologiaan. Valmet on yksi tärkeimmistä, meillä alkaakin juuri suuri tuotannon tehostusprojekti, joten hassusti lausuttuja suomalaisia nimiä kuulee joka päivä. Pakko myös sanoa, että tulee aika ylpeä olo suomalaisesta taustasta, kun kuulen miten paljon Valmetin osaamista kehutaan. Myös muita suomalaisia firmoja näkyy tehtaalla. Projektissani tutkin kemikaalia, jonka meille toimittaa yritys, jota kaikki kutsuivat "chimaira". En miettinyt asiaa sen enempää, kunnes tajusin, että niin, sehän on tietenkin Kemira :)

Meillä kotona jatkuu talon metsästys. Se ei ole kovin helppoa, sillä olemme aika tarkkoja siitä missä talon tulisi sijaita ja missä kunnossa sen tulisi olla (paikallinen rakentamisen laatu ei ole kovin kummoista). Kaiken lisäksi täällä on aika kuumentuneet markkinat, joten monet myyjät odottavat kovia tuottoja. Pankki lupasi meille aika hyvän summan, joten rahoituspuoli sentään on kunnossa. Talon ostaminen on kuitenkin aika erilaista täällä. Esimerkiksi talon kuntotarkastus on yleensä ostajan vastuulla. Eli jos talosta on kiinnostunut useampi, niin he kaikki teettävät erikseen oman kuntotarkastuksen (joka voi olla jopa 500 euroa). Olemme tällä hetkellä kiinnostuneita yhdestä rantatalosta, mutta myyjät ovat laittaneet hinnan todella korkealle. Mietimmekin nyt, että jos teetämme kuntotarkastuksen (johon kuuluu myös talon arvon arviointi) ja sen tuloksena tarkastaja kertoo, että talon arvon on huomattavasti alhaisempi kuin mitä myyjät toivovat (ja tiedämme jo nyt etteivät he ole valmiita alentamaan hintaa kovin paljoa) maksoimmeko turhaan satoja dollareita arviosta. Asiasta ei tee helpompaa se, että molemmilla olla jo kova tarve päästä "omaan kotiin", sillä vuokralla asuminen ei tunnu mieluisalta sen jälkeen kun on omistanut oman kodin.

Uudet haasteet

Kolme päivää takana kartonkitehtaassa ja tietämykseni paperiteollisuudesta on moninkertaistunut. Rehellisyyden nimissä se johtuu suurelta osin siitä etten aikaisemmin tiennyt paljoa, mutta myös siitä että minulla on kärsivälliset ja osaavat opettajat. Ensimmäiset päivät ovat olleet lähinnä eri osastoihin tutustumista, mutta tänään pääsin jo mukaan uuden tuotteen koeajoon. Heti selvisi ettei elintarvikkeisiin tarkoitetun kartongin tekeminen ole aivan niin helppoa kuin luulisi. Haasteita siis riittää, mutta ainakin toistaiseksi uskon niiden olevan mieluisia.

Kahvihuoneen keskustelujen perusteella olen myös vakuuttunut siitä, että olen firman parhaalla osastolla. Meillä on upea esimies, jota kaikki kehuvat, ja osaava tiimi. Olen siis erittäin hyvissä käsissä ja kaikki ovat ottaneet minut erittäin hyvin vastaan.

Suurin haaste on ollut työvaatteet. Valtaosa tehtaan n. 250 työntekijöistä on miehiä, joten vaatteet alkavat miesten M koosta (jonka sisään sopisi kaksi minun kokoista naista) ylöspäin. Olen kuitenkin saanut tehtaan muilta naisilta selville, että XS-kokoja on saatavilla, jos osaa pyytää oikeilta ihmisiltä. Joten sekin pieni ongelma ratkennee pian.

Huomenna olen menossa Scion-instituuttiin vierailulle. Scion on erikoistunut paperiteollisuuden ongelmien tutkimiseen, ja tilaisuus on räätälöity alalle vasta tulleille insinööreille, joten luvassa pitäisi olla hyvä tietopaketti alasta.

Pelastetaan ranta

Suurin osa uusiseelantilaisista rakastaa ja arvostaa luontoa. Eikä mikään ihme, sillä täältä löytyy aivan uskomattomia paikkoja. Kävin taas viikonloppuna kolmella vaelluksella läheisissä metsissä ja totesin, että on tämä maa on todella kaunis. 

Yksi kauneimpia alueita on eteläsaaren pohjoisosa. Sekä Marlborough Sounds, että Abel Tasman ovat ehdottomia suosikkejani. Nyt Abel Tasmanin alueella on myynnissä ranta ja pieni pala maata hintaan $2M. Kyseinen ranta on ollut yksityisomistuksessa, mutta omistaja on antanut kaikkien käyttää sitä. Nyt on pelkona, että uusien omistajien myötä tämä muuttuu. Eräs kaveriporukka Christchurchista päätti ottaa tämän tilaisuuden ja perusti projektin ostaakseen rannan ja lahjoittaakseen sen DOCille (department of conservation), jotta se säilyisi kaikkien käytettävissä. Projektista voi olla montaa mieltä, ja onhan se kieltämättä aika hullu. Paikka on kuitenkin sen verran upea, että mielestäni sen kuuluisi olla kaikkien, ei vain rikkaiden, käytössä. Joten itsekin annoin muutaman kympin projektille.

Projektia voi seurata osoitteessa https://givealittle.co.nz/project/abeltasmanbeach2016

Tätä kirjoittaessa kahdesta miljoonasta puuttuu vielä lähes 500 000 nzd, mutta viimeisen vuorokauden aikana ko projekti on saanut niin paljon huomiota, että vielä on mahdollisuudet saada koko summa kasaan. Tosin se ei vielä takaa mitään, sillä tämä on vasta tarjouskilpailu. Lopullinen hinta voi kohota yli tuon kahden miljoonan. Mutta aina voi yrittää :)

Talojahti

Kun työnhaku on vihdoin saatu päätökseen, alkaa seuraava haaste - talon löytäminen. Lähdimme viime lauantaina katsomaan kuutta taloa Whakatanen Coastlandissa. Yksi näytti kuvien perusteella upealta merinäköaloineen, kaksi oli ihan kivoja ja kolmesta muusta emme odottaneet paljoa. Meille selvisi, että kaikki talot olivat olleet markkinoilla 6kk-2v eli ei ole kovin vilkkaat markkinat kyseisellä alueella. Parhaannäköinen talo oli aika pettymys, se oli kuvien ottamisen jälkeen ollut vuokrattavana. Selvästi alkuperinkään rakennuksessa käytetyt materiaalit eivät olleet kovin laadukkaita, sillä talo oli melko nuhruinen. Toinen keskinkertaisista taloista oli juuri edellisenä päivänä myyty ja toinen oli hieman outo. Myöskään kolme viimeistä eivät vakuuttaneet.

Sen sijaan jäimme ihastelemaan kahden tontin näkymiä. Toinen tontti sijaitsee aivan rannalla ja toinen hieman ylempänä (silti vain kymmenien metrien etäisyydeltä rannalta) ja näkymät ovat aikamoiset. Meille ollaan useaan kertaan muistutettu, että "jos ette löydä sopivaa niin aina voi rakennuttaa". Olemme yrittäneet välttää ko vaihtoehtoa ja toivomme edelleen kovasti, että sopiva talo löytyisi.

Molemmille jäi kuitenkin kytemään ajatus siitä, miten ihanaa olisi saada juuri sellainen talo kuin haluamme unelmasijainnilla. Coastlandissa kun talot tosiaan eivät liiku, joten jos sinne muuttaa niin talon vaihtaminen on vuosien prosessi. Lisäksi jäimme laskeskelemaan, että oman talon rakennuttaminen ja vanhan talon oston hintaeron on yllättävän pieni. Tällöin tietenkään omalle työlle ja ajalle ei lasketa hintaa, koska vaikka talon tilaisi "valmiina pakettina" on siinä todella paljon hommaa.

Jännittävät ajat ovat taas edessä kun alamme selvittelemään eri vaihtoehtoja tosissaan.