Paljon pelissä

Menen huomenna työhaastatteluun Aucklandiin. Nyt on todella paljon pelissä, koska ko. työ olisi erittäin suuri askel haluamaani suuntaan työurallani ja ennaltaodottamattomista syistä myös viisumini saattaa riippua haastattelun lopputuloksesta. Olen yrittänyt valmistautua ja miettiä miksi olisin hyvä ko. roolissa, mutta silti välillä tulee pelko "mitä jos en olekaan tarpeeksi kokenut tähän". Valmistautumisessa on ollut se hyvä puoli, että kun luin omaa CV:tä huomasin, että se näyttää itse asiassa aika vakuuttavalta ja uskon vahvasti, että pystyisin hoitamaan hommat hyvin. Se vaatii paljon hommia, mutta sitähän tässä olen kaivannut.

Tänään illalla yritän vielä rauhoittaa mielen ashtangajoogalla, josta on viime vuosina tullut erittäin tärkeä osa elämääni. Joogan aikana on pakko keskittyä vain liikkeisiin ja omaan kehoon, joten väkisinkin unohtaa huolet reiluksi tunniksi. Luin myös, että joogan erittäin olennainen osa, hengityksen yhdistäminen liikeisiin, rentouttaa autonomisen hermoston. Tämän takia, toisin kuin monen muun liikunnan kohdalla, joogan jälkeen olo on energinen ja mieli rauhallinen. Usein joogan jälkeen tuntuukin siltä, että mikä vain on mahdollista. Toivottavasti jopa erittäin suuri askel työuralla!