Työkulttuuri

Kaksi viikkoa töissä italialaisten kanssa ja huomaan jo, että englannin puherytmini on alkanut muuttua laulavammaksi ja käsien heiluttelu on lisääntynyt. Aluksi tuntui etten oikein ymmärtänyt mitään muiden puhuessa italiaa - ja sehän ärsytti perfektionistia, koska tiedän italian olevan niin läheistä sukua espanjan kanssa. Mutta nyt pikku hiljaa alan poimia tuttuja sanoja ja ymmärrän jo mistä asiasta puhutaan. En usko, että menee kauan ennen kuin puhun sujuvaa itañolia (espanjan ja italian sekoitusta).

Haastavinta on jutella toisen Roundpizzan työntekijän, Andrean, kanssa. Hän puhuu erittäin huonoa englantia joten joudun puhumaan todella hitaasti, käyttäen helppoja sanoja. Kun tarpeeksi kauan puhuu niin, se jää päälle ja olen useampaan kertaan vahingossa jatkanut hidasta puhetta myös muiden kanssa.

Uusiseelantilaiset ovat aika paljon rennompaa kansaa kuin suomalaiset ja se näkyy myös työkulttuurissa. Omasta mielestäni small talk ei kuulu työsähköposteihin, joten lähetän kohteliaita, mutta tyypillisiä suomalaisen insinöörin kirjoittamia viestejä, joissa mennään suoraan ja ytimekkäästi asiaan. Olen pari kertaa hämmentynyt, kun vastauksessa höpötetään kaiken maailman turhuuksia, eikä välttämättä kunnolla vastata suoriin ja selkeisiin kysymyksiini. Esimerkiksi tänään yksi sanitteettituotteiden toimittaja alkoi kyselemään sähköpostissaan kemian insinöörin tutkinnostani ja kertoi olevan erittäin kiinnostunut siitä. Ihmettelin mitenköhän se liittyy eri tuotteiden hinnoitteluun, jota olin kysynyt edellisessä viestissäni.

Paikallisten rento luonne tekee myös työpuheluista erilaisia kuin mihin olen tottunut Suomessa. Aina alussa höpötellään hetki ennen kuin päästään kunnolla asiaan. Olen pari kertaa saanut linjan toisen pään hämilleen, kun olen skipannut small talkit. Toisaalta jos on aikaa niin myös töissä on oikeastaan ihan kiva jutella eri ihmisten kanssa, mutta alan pikku hiljaa ymmärtämään miksi täällä tuntuu olevan aika rauhallinen työtahti.

Kulttuurierot ja maahanmuutto

Tiedostan, että tämä kirjoitus sisältää paljon kyseenalaisia yleistyksiä, enkä väitä niiden pätevän kaikkiin. Uskon silti, että vaikka olemme kaikki yksilöitä, kulttuuritausta vaikuttaa voimakkaasti käyttäytymiseen ja eri asioihin suhtautumiseen. Nämä asiat ovat pyörineet paljon mielessäni viime aikoina, joten pakko kirjoittaa.

Olen täällä ollessani huomannut miten liberaali taustani on. Kyllä, Suomessakin tapaa paljon ennakkoluuloja, mutta Suomen sosiaalidemokraattinen ajattelutapa on silti syvällä systeemissä. Uusi-Seelanti on varsinkin nykyisen oikeistohallituksen käsissä hyvin erilainen ja nykyisen kumppanini eteläafrikkalaiset kokemukset ja siitä seuranneet mielipiteet ovat hyvin erilaiset kuin omani. Ne ovat toisaalta saaneet itseni kyseenalaistamaan joitakin ehkä hieman naiiveja ajatuksia, mutta toisaalta uskon silti, että liian jyrkät asenteet johtavat vain ongelmiin.

Yksi Uuden-Seelannin rikkauksista on, että tämä on maahanmuuttajien rakentama maa. Täällä ollaan yleisesti hyvin avoimia ja ystävällisiä kaikkia kohtaan. Ikävä kyllä tiettyjen ryhmien ongelmat ovat johtaneet yleistyksiin, jonka seurauksena eurooppalaistaustaiset saavat erilaista kohtelua kuin muut maahanmuuttajat. Tätä asetelmaa on kritisoitu ja maahanmuuttojärjestelmää on yritetty muuttaa niin ettei se suosisi vain eurooppalaisia, mutta yleinen ajattelutapa on: “tervetuloa - jos olet korkeasti koulutettu, valkoihoinen”. Itse rankan viisumiprosessin kokeneena totesin, että edes eurooppalaisena tänne ei tosiaankaan tulla kovin helposti, mutta olen sitä mieltä että se on toisaalta ihan järkevää. Yksi syy miksi täällä on alhainen työttömyys, on että tänne yritetään saada vain ihmisiä, joiden osaamista ei muuten täältä löytyisi ja jotka edistävät Uuden-Seelannin taloutta.

Paikallisessa maahanmuuttojärjestelmässä on monta kategoriaa. Korkeasti koulutettujen lisäksi tänne tulee suuri määrä rankkaa “sesonkityötä” tekemään mm. intialaisia ja filippiiniläisiä. Sesonkityöviisumit ovat ainut tapa miten Uuden-Seelannin suuri hedelmä-, viini- ja muu maatalous pyörivät, sillä paikallisten sanoin “maan oma väki ei suostu tekemään todella rankkoja, huonosti palkattuja hommia - joten pakko tuoda aasialaisia”. Epäilen, että yksi (ehkä hieman vaiettu) kriteeri maanmuuttoon on uskonto. Täällä ei esimerkiksi juurikaan näy muslimeja. Suurin osa intialaisista on (rauhallisuudestaan tunnettuja) sikhiläisiä, jotka on helppo tunnistaa heidän turbaaneistaan - en ole ikinä nähnyt niitä yhtä paljon kuin Aucklandin junissa!

Nykyinen työpaikkani on tyypillinen aucklandilainen firma - työntekijät ovat ympäri maailmaa. Uusin tuttavuuteni ovat filippiiniläiset. Ainakin tässä firmassa tapaamani naiset ovat ihania ihmisiä: Huolehtivaisia, avuliaita ja erittäin ystävällisiä. Olenkin jo maininnut firman italialaiset - jotka (kuten he itsekin naureskelevat) ovat myöskin tyypillisiä edustajia… Onneksi he ovat pohjoisosista, joten paikka ei ole aivan täysin kaaoksessa.. :D

Eilen kun ajoin viime viikolla töiden jälkeen kotiin totesin, että omalla alueellani muiden asukkaiden autot poikkeavat aika lailla omasta pienestä ja käytännöllisestä, vaaleansinisestä Honda Jazzista. Muissa autoissa istui “pacific islanders (eli esim. Tonga, Fidzi)”, intialaisia ja kiinalaisia tuunatuissaan ja äänekkäissä autoissaan.

Uusi-seelantilaiset ovat tunnetusti huonoja kuskeja, jonka takia onkin huvittavaa miten paljon huomiota ulkomaalaisten aiheuttamat kolarit saavat. Täällä ollaan tosissaan huolissaan miten tänne tulevat oikeanpuoleiseen liikenteeseen tottuneet kuskit pärjäävät. Kun seuraa mediaa voisi saada kuvan, että suurin osa onnettomuuksista olisi turistien aiheuttamia, mutta todellisuudessa niiden osuus on vain 4 % kaikista kolareista.

Huomaan itse olevani helsinkiläinen autoilija. Taurangassa ärsyynnyin, koska pikkukaupungin kuskit eivät osaa ottaa muuta liikennettä huomioon. Se näkyy mm. siinä ettei toisille kovin helposti anneta tilaa ja liikenneympyrät ovat raivostuttavia, koska sinne ei uskalleta mennä sisään. Aucklandilaiset sen sijaan (vaikka muu maa toisin väittääkin) ovat yleisesti suhteellisen hyviä kuskeja, koska he ovat tottuneet suurkaupungin (Aucklandissa on nykyään n. 1,5 miljoonaa asukasta, joista suurin osa ajaa kaikkialle) liikenteeseen. He ovat toisaalta erittäin aggressiivisia ja mahdollisuudet käytetään hyväksi, mutta toisaalta täällä ollaan todella kohteliaita ja aina kun laittaa vilkun päälle toiselle kaistalle syntyy tilaa. Itsellä on vielä opettelemista siinä miten kauniisti täällä annetaan toisille tilaa. Olen erittäin tyytyväinen, että ole kuitenkin tottunut ajamaan liikenteen seassa, sillä Aucklandin liikenne tuntuu suurkaupungin liikenteeltä - meno on aika erilaista kuin pienemmässä Helsingissä. En varsinaisesti viihdy paikallisessa liikenteessä, mutta tarvittaessa pääsen paikasta toiseen. Palasin tänään aamulla pitkän viikonlopun vietosta Taurangasta Aucklandiin. Ensimmäiset 190 km taittuivat kahdessa tunnissa, sitten pääsin kokemaan Aucklannin aamuruuhkan ihanuuden - viimeiset 30 km kestivät lähes tunnin. Onneksi olen töissä etelässä, en uskalla edes miettiä miten kauan matka Aucklannin pohjoisosiin olisi kestänyt.

Näistä asiasta voisi kirjoittaa romaanin tai pari, joten jatkoa on varmasti luvassa :)

Ensimmäiset työpäivät

Aivan hullut ensimmäiset työpäivät ovat takana ja sama meno näyttää jatkuvan ainakin loppuvuoden. Roolini on taas kerran erittäin laaja ja olenkin ehtinyt puuhata jo vaikka mitä. Eilen aloitin työt selvittämällä mitä firman laatujärjestelmä vaatii tuotannolta ja aloitin manuaalin valmistelun. Siinä termiviidakossa menikin mukavasti melkein koko päivä, mutta lopulta alkoivat asiat palata mieleen. Ei siis tosiaankaan ole ikinä ollut suosikki aihealueitani, jonka takia olin tehokkaasti unohtanut eri laatujärjestelmien erot ja vaatimukset.

Minulle annettiin myös tehtaan puhtaanapidon suunnittelu, johon kuului kemikaalitoimittajan ja tuholaistorjujan konsultointi sekä työvaatteiden tilaaminen. Kun odottelin eri myyjien saapumista tehtaalle ehdin siinä samalla toimia teollisuussiivoojana imuroiden ja pesten tuotantolaitteita. Tämän lisäksi sivussa hoidan lopputuotteen pakkauksen laatikoiden tilaamisen.

Tällä hetkellä näyttää huolestuttavasti siltä, että tehdas saadaan koeajokuntoon aikaisintaan kuukauden päästä, joten varsinainen tuotanto viivästyy pessimistisimmistäkin arvioista reilusti. Mm. lattian kanssa on ongelmia, sillä sen täytyy täyttää tiukat hygieniavaatimukset. Koska lattia ei ole vielä valmis, emme ole edes pystyneet aloittamaan laitteiden kytkemistä jne.

Omasta mielestäni tämä oli kyllä täysin odotettavissa, mutta ilmassa on havaittavissa suurta epätoivoa ja stressiä. Minut firmaan palkannut Stefano kertoi nukkuvansa keskimäärin 3h/yö, ja sen huomaa. Onneksi edessä on pitkä viikonloppu - toivottavasti kaikki malttavat pitää lomaa edes sen verran!

Olin taas viime viikonloppuna päivävaelluksilla ja huomaan olevani täysin addiktoitunut niihin. Olen myös tavannut erittäin hauskoja vaelluskavereita, joka tietenkin auttaa asiaa.

Sunnuntaivaelluksen kohokohta oli pehmeässä hiekassa "luistelu" alas rannalle. 

Lauantaina kävimme iltavaelluksella ja loppumatka sujui lamppujen avustuksella pimeässä metsässä. (Minut voi bongata turkoosissa takissa etuvasemmalla.) 

All Blacks ja NZ flag

Media keskittyy täällä tällä hetkellä rugbyyn. Uuden-Seelannin ylpeys, All Blacks, pelaa tänään Ranskaa vastaan, joten koko maa jännittää. Olen menossa sunnuntaivaellukselle, jota siirrettiin normaalista ajankohdasta tunnilla eteenpäin, jotta kaikki ehtivät katsoa pelin ensin kotona :)

Itseäni rugby kiinnostaa yhtä paljon kuin muutkin urheilulajit, eli ei kovin paljoa. Tosin rugby on hieman mielenkiintoisempaa kuin Uuden-Seelannin toinen suosikki, cricket, joka on ehkä maailman tylsin ja hitain peli. Cricket voi kestää päiviä - ja siinä pidetään erilaisi kahvi-/tee-, lounas- ja päivällistaukoja (!!).

Hieman mielenkiintoisempi keskustelu liittyy Uuden-Seelannin lippuun ja sen mahdolliseen vaihtamiseen. Täällä harkitaan, että vanha Australian lippua erittäin läheisesti muistuttava, alkuperin laivaliikenteen käyttämä lippu vaihdettaisiin johonkin hieman omaperäisempään, paremmin nykyistä Uutta-Seelantia kuvaavaan lippuun. Lippukomitea on nyt valinnut viisi vaihtoehtoa ja ensimmäinen äänestys valitsee sopivimman. Tämän jälkeen järjestetään toinen äänestys siitä vaihdetaanko lippu uuteen ehdokkaaseen. 

Ensimmäisen kierroksen vaihtoehdot löytyvät: https://www.govt.nz/browse/engaging-with-government/the-nz-flag-your-chance-to-decide/

Niistä kolme on itse asiassa All Blacksienkin käyttämän "Silver Fern" -lipun (https://en.wikipedia.org/wiki/Silver_fern_flag) muunnelmia. 

Alkuperin ehdoituksia oli satoja, ja omasta mielestäni pari oikeasti hyvää vaihtoehtoa on pudotettu pois. Oli lipusta mitä mieltä vain, on uusiseelantilaisilla nyt aika ainutlaatuinen mahdollisuus päästä vaikuttamaan maan symboliin.

Ensimmäinen viikko

Blogin puolella on ollut pientä hiljaiseloa, koska muutin viikko sitten Aucklandiin ja olen elänyt kännykän rajatun netin kanssa. Sain tänään VDSL-yhteyden asunnolle, joten nyt taas toimii netti rajattomasti :) Ensimmäinen viikko Aucklandissa on ollut henkisesti rankka. Huomaan, että olen valmiiksi jo niin stressaantunut, että kaikki pienetkin asiat tuntuvat suuremmilta kuin ne todellisuudessa ovat.

Olin alustavasti sopinut, että alottaisin lokakuun alussa työt. Tehdas ei kuitenkaan ole vielä valmis ja tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsemme tekemään ensimmäiset koeajot vasta marraskuun puolella.
Viime viikolla kävimme neuvottelemassa Taurangassa jauhomyllyllä. Italialaiseen pizzaan käytetään erikoisjauhoja, joita heillä ei ole valmiina saatavilla, mutta olivat kovasti sitä mieltä, että pystyisivät sellaista toimittamaan. Sovin samalla, että tulisin perjantaina Aucklandiin käymään tehtaalla, koska koko projektin käyntiin laittanut Paolo oli käymässä lauantaihin saakka. Olin edelleen siinä toivossa, että voisin aloittaa työt tällä viikolla. En ihan onnistunut tavoitteessani, mutta sain italialaiset vakuutettua että tarvitsen pari viikkoa dokumentaation ym. valmisteluun ennen kuin rupeamme käynnistämään tuotantoa, joten aloituspäiväkseni sovittiin maanantai 19.10.

Perjantaina kun saavuin Aucklandiin oli minua vastassa haiseva asunto. Edelliset asukkaat ovat eläneet hurjaa elämää ja jättäneet jälkensä. Vuokraisäntä oli yrittänyt parhaansa mukaan siivota ja mm. maalasi seinät. Siisteystaso ei kuitenkaan yltänyt lähellekään minun vaatimuksiani, joten vietin monta tuntia kuuraten asuntoa. Yksi suurimmista inhokeistani - kokolattiamatto - nousi roimasti inhokkilistallani, siitä ei nimittäin ihan helposti lika lähde pois.

Asunto ei edelleenkään ole mikään erityisen mukava, mutta nyt kun olen siivonnut sen, saanut uuden sängyn (ensimmäiset yöt vietin ilmapatjalla erittäin kylmässä kämpässä ja heräsin parin tunnin välein kylmyyteen vaikka päällä oli kolme kerrosta vaatteita ja untuvapeitto) sekä pari huonekalua se alkaa olla siedettävä. Onneksi suunnitelmana on asua Aucklandissa viikot ja mennä viikonlopuiksi Taurangaan, jossa meillä on iso ja paljon mukavampi talo.

Yksi syy miksi Aucklandin asuntoni on niin halpa on, että se on etelässä (rikkaat asuvat itärannikolla sekä pohjoisessa). Tästä on kohtuullisen lyhyt matka töihin, jonka takia päädyin tänne, mutta melkoinen matka kaikkialle muualle. Koska alue ei todellakaan ole mukavin, lähden mielelläni muualle. Onneksi juna-asema on 10 min kävelymatkan päässä ja junamatka keskustaan on 20 min.

Tiesin jo etukäteen, että ensimmäisistä viikoista Aucklandissa tulisi yksinäisiä, joten olin liittynyt erilaisiin Meetup sivuston ryhmiin. Sekä lauantaina, että sunnuntaina järjestettiin päivävaelluksia läheisille alueille, joten ilmottauduin mukaan. Se osoittautui erittäin hyväksi päätökseksi. Onnistuin unohtamaan viikonlopuksi ahdistukseni ja nauttimaan maisemista. Tapasin samalla mukavia paikallisia, joista suurin osa tuntuu olevan joko ulkomaalaisia, tänne toisesta kaupungista juuri muuttaneita tai eronneita kiwejä. Tässä muutama kuva päivävaelluksilta.

Matkalla kohti Mt Aucklandin huippua.

Lounastauko

Vaellusryhmä Mt Aucklandin huipulla

Länsirannikon mustan vulkaanisen hiekan Piha-ranta on suosittu surffiranta Tasmaninmeren hyvien aaltojen takia.

Reitti kulki kauniiden maisemien halki, välillä joen rannalla, välillä joessa.

Kengät saivat hyvän huuhtelun.

Viimeinen nousu.