Pitkän valkoisen pilven maa: Ensimmäinen viikko

Blogin puolella on ollut pientä hiljaiseloa, koska muutin viikko sitten Aucklandiin ja olen elänyt kännykän rajatun netin kanssa. Sain tänään VDSL-yhteyden asunnolle, joten nyt taas toimii netti rajattomasti :) Ensimmäinen viikko Aucklandissa on ollut henkisesti rankka. Huomaan, että olen valmiiksi jo niin stressaantunut, että kaikki pienetkin asiat tuntuvat suuremmilta kuin ne todellisuudessa ovat.

Olin alustavasti sopinut, että alottaisin lokakuun alussa työt. Tehdas ei kuitenkaan ole vielä valmis ja tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsemme tekemään ensimmäiset koeajot vasta marraskuun puolella.
Viime viikolla kävimme neuvottelemassa Taurangassa jauhomyllyllä. Italialaiseen pizzaan käytetään erikoisjauhoja, joita heillä ei ole valmiina saatavilla, mutta olivat kovasti sitä mieltä, että pystyisivät sellaista toimittamaan. Sovin samalla, että tulisin perjantaina Aucklandiin käymään tehtaalla, koska koko projektin käyntiin laittanut Paolo oli käymässä lauantaihin saakka. Olin edelleen siinä toivossa, että voisin aloittaa työt tällä viikolla. En ihan onnistunut tavoitteessani, mutta sain italialaiset vakuutettua että tarvitsen pari viikkoa dokumentaation ym. valmisteluun ennen kuin rupeamme käynnistämään tuotantoa, joten aloituspäiväkseni sovittiin maanantai 19.10.

Perjantaina kun saavuin Aucklandiin oli minua vastassa haiseva asunto. Edelliset asukkaat ovat eläneet hurjaa elämää ja jättäneet jälkensä. Vuokraisäntä oli yrittänyt parhaansa mukaan siivota ja mm. maalasi seinät. Siisteystaso ei kuitenkaan yltänyt lähellekään minun vaatimuksiani, joten vietin monta tuntia kuuraten asuntoa. Yksi suurimmista inhokeistani - kokolattiamatto - nousi roimasti inhokkilistallani, siitä ei nimittäin ihan helposti lika lähde pois.

Asunto ei edelleenkään ole mikään erityisen mukava, mutta nyt kun olen siivonnut sen, saanut uuden sängyn (ensimmäiset yöt vietin ilmapatjalla erittäin kylmässä kämpässä ja heräsin parin tunnin välein kylmyyteen vaikka päällä oli kolme kerrosta vaatteita ja untuvapeitto) sekä pari huonekalua se alkaa olla siedettävä. Onneksi suunnitelmana on asua Aucklandissa viikot ja mennä viikonlopuiksi Taurangaan, jossa meillä on iso ja paljon mukavampi talo.

Yksi syy miksi Aucklandin asuntoni on niin halpa on, että se on etelässä (rikkaat asuvat itärannikolla sekä pohjoisessa). Tästä on kohtuullisen lyhyt matka töihin, jonka takia päädyin tänne, mutta melkoinen matka kaikkialle muualle. Koska alue ei todellakaan ole mukavin, lähden mielelläni muualle. Onneksi juna-asema on 10 min kävelymatkan päässä ja junamatka keskustaan on 20 min.

Tiesin jo etukäteen, että ensimmäisistä viikoista Aucklandissa tulisi yksinäisiä, joten olin liittynyt erilaisiin Meetup sivuston ryhmiin. Sekä lauantaina, että sunnuntaina järjestettiin päivävaelluksia läheisille alueille, joten ilmottauduin mukaan. Se osoittautui erittäin hyväksi päätökseksi. Onnistuin unohtamaan viikonlopuksi ahdistukseni ja nauttimaan maisemista. Tapasin samalla mukavia paikallisia, joista suurin osa tuntuu olevan joko ulkomaalaisia, tänne toisesta kaupungista juuri muuttaneita tai eronneita kiwejä. Tässä muutama kuva päivävaelluksilta.