sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Jouluhulinat ja uusi suunta

Joulu tuli ja meni. Eurooppalaisen oli hieman vaikea päästää tunnelmaan kun aurinko porotti taivaalta ja lämpömittari näytti 25-30 C. Muuten meno oli samanlaista kuin Suomessa. Suku kokoontui yhteen ja ruokaa syötiin aivan liikaa. 

Tänään oli aika jättää Geraldine taakse ja suunnata pohjoiseen. Matkan määränpää on Nelson, mutta tänään vietän yön Hanmer Springissä. Olin alunperin miettinyt, että menisin käymään kylän kuumissa lähteissä, mutta väsymys iski, joten lopulta päädyin pienen kävelyn päätteeksi syömään ja blogin päivityksen jälkeen suunnitelmissa on lukea kirjaa ja mennä aikaisin nukkumaan.

Olen ennenkin huomannut, että uudessa paikassa (vaikka NZ onkin periaatteessa jo tuttu, on tilanne aika eri kuin viime kerroilla) ensimmäisinä viikkoina väsyttää enkä ole aivan oma itseni. Liittynee siihen, että kaikkeen pitää keskittyä paljon enemmän ennen kuin oma paikka löytyy. 

Pikku hiljaa alkaa olla myös kaipuu oman asunnon perään. Toisten nurkissa jaksaa elää vain tietyn ajan ja olisi kiva jos olisi oma pesä, johon voisi aina palata. Olin kuvitellut ettei Nelsonissa olisi tarjolla työpaikkoja, mutta kuulin että alueella on yllättävän paljon elintarviketeollisuutta. Heräsikin pieni toive, että sieltä löytyisi ainakin joksikin aikaa jotain. Bonuksena olisi paikan miellyttävä ilmasto (kilpailee Marlborough alueen kanssa NZ aurinkoisimmasta paikasta), kauniit maiset ja sijainti vuorten ja meren vieressä sekä Nelsonissa asuva hyvä ystävä, Emillie. Fingers crossed!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Pieniä eroja

Muistan kun joku kertoi joskus, että uudessa työpaikassa huomaa ensimmäisen kahden viikon aikana outoudet ja asiat jotka voisi tehdä paremmin. Tämä pätee varmasti myös kun muuttaa uuteen paikkaan. Pienet erot osuvat aluksi silmään, kunnes niihin tottuu ja niistä tulee vain osa elämää.

Toivon etten ikinä ehdi kyllästyä tai edes tottua näihin upeisiin maisemiin vaan muistan aina jaksaa arvostaa niitä. Uuden-Seelannin kauneus löytyy kuitenkin lähinnä kaupunkien ulkopuolelta. Pari poikkeusta kuitenkin löytyy. Yksi niistä oli Christchurchin (tästä lähtien Chch) vanha kaupunki. Valitettavasti se tuhoutui lähes täysin muutama vuosi sitten erittäin voimakkaissa maanjäristyksissä. Kävin tapaamassa kaveriani Chchssa ja hän vei minut katsomaan keskustaa. Paikkaa ei tunnista enää ja siellä on tällä hetkellä todella vaikea suunnistaa, koska kaikki maamerkit ovat sortuneet tai purettu. Jälleenrakennus on kovassa vauhdissa ja arvion mukaan paikka alkaa taas muistuttaa kaupunkia 20-30 vuoden sisällä. Tällä hetkellä keskusta on lähinnä tyhjiä kenttiä (joka muuten tekee kävelemisestä aika helppoa kun ei ole taloja estämässä näkyvyyttä), mutta jotta ihmiset eivät täysin hylkäisi keskustaa on sinne rakennettu mm konteista pieniä ostoskeskuksia ja joka puolella on pieniä tilataideteoksia. 

Yksi keskustan tyhjistä kentistä, joka odottaa uusia rakennuksia.  

Yksi taideteoksien teemoista on kirahvi. Erilaisia maalattuja kirahveja löytyy useamman kadun kulmalta.

Ajaminen vasemmalla puolella tuottaa vielä hieman vaikeuksia, mutta on yllättävän helppoa jos tiellä on muutakin liikennettä. Luulenkin että perustilanteet oppii nopeasti, mutta haasteena ovat äkkitilanteet. Yksi ärsytyksen aihe ovat tuulilasinpyyhkimet, jotka sijaitsevat vilkun kanssa väärinpäin. Olenkin useaan otteeseen "vilkuttanut" pyyhkimillä, varsinkin Chchin nopeatempoisessa liikenteessä.

Seuraavana pidempi autoreissu on joulun jälkeen eteläsaaren pohjoisosaan, Nelsoniin. Pysähdyn matkalla yhdeksi yöksi Hamner Springsissä ja nautin samalla kuumista lähteistä, koska vuoristoteillä ajaminen jännittää hieman ja muuten matkaa tulisi n 6-7 h. 

Ensi viikolla pääsenkin taas nauramaan paikallisille, jotka kuuntelevat "White Christmas" -biisejä keskellä kesää. En tiedä voiko suomalainen ikinä tottua täysin kesäjouluun, mutta en todellakaan aio valittaa jos aurinko paistaa :)

torstai 18. joulukuuta 2014

Gillespie pass

Aivan mieletön reissu takana! Gillespie pass sijaitsee Otagossa, joka on Marlborough-alueen lisäksi aurinkoisimpia paikkoja NZssa. Reissu kesti kolme päivää ja yövyimme kahdessa (erittäin siistissä) erämajassa. Sain onneksi lainaan kunnon vaelluskengät, koska vaellus sisälsi jyrkkiä ylämäkiä, melko pitkiä päiviä (8-9 h/päivä kävelyä) ja alkoi joenylityksellä. Vyötäröön asti yltävä vesi kasteli mukavasti kaiken ja olisi varmaan vienyt mukanaan jos emme olisi ylittäneet jokea yhdessä, pitäen toisiamme rinkoista kiinni.

Matkalla tapasimme paljon eteläsaarella asuvia ulkomaalaisia. Alkuperäinen suunnitelmani oli suunnata Aucklandiin etsimään töitä, mutta tämä reissu sai pohtimaan olisiko eteläinen saari kuitenkin parempi - täällä upeat vaellusreitit ovat vain muutaman tunnin ajomatkan päässä.

Mary ensimmäisellä lounastauolla. Hobittimaassa kun oltiin, lounas- ym ruokataukoja riitti, eikä nälkä todellakaan päässyt yllättämään (olen itse asiassa melko varma, että onnistuin saamaan hieman lisää painoa matkalla) :)

Toinen reissukaverini, Joy, yhdellä lukuisista tauoistamme.

Kauniita Mt Cook -liljoja.

Palkinto 9000 askeleen jälkeen :)

Matkalla ylös.

Ensimmäisen yön majoitus, 20 hengen Young Hut.

Emme todellakaan nähneet nälkää ja ruoan tasokin kelpasi :) Maryn sanoin "we're roughing it, with wine, strawberries and homemade chili con carne"

Huipulta oli upeat näkymät!

Iloinen vaeltaja jyrkän nousun jälkeen valmiina lounaalle huipulla.

Toisen yön vietimme 20 hengen Siberia-laakson majassa.

Näihin maisemiin täytyy kyllä palata!





torstai 11. joulukuuta 2014

Urheiluviikonloppu, osa 2

Aloitin eilen vihdoin kunnon työnhaun. Jännitin ensimmäistä puhelua aika lailla, mutta onneksi toisessa päässä oli erittäin mukava nainen ja pienestä hermostuneisuudesta huolimatta se meni suhteellisen hyvin. Kyseessä oli rekrytointifirma, joka lupasi ilmoittaa, jos sopivia hommia ilmaantuisi. Hän antoi vähän ymmärtää että niitä melko varmasti tulisi useampi. 

Nyt voin siis hyvillä mielin viettää toisen urheiluviikonlopun. En ollut suunnitellut mitään suurta viikonlopuksi, mutta Sydneyn sisko Mary soitti yllättäen tänään ja kysyi haluaisinko lähteä Gillespie passiin kolme päivän vaellukselle. Innostuin heti ajatuksesta, joten olen loppupäivän miettinyt mitä kaikkea tarvitsen mukaan. Onneksi Charlotte ja Sydney ovat kovia vaeltajia, joten talosta löytyy lainaan kaikkea tarpeellista.

Ajamme huomenna iltapäivällä (muutaman tunnin) etelään, vaelluksen alkupäähän, jotta pääsemme aloittamaan lauantaina aikaisin matkan. Olemme matkalla kaksi yötä erämajoissa ja maanantaina menemme Wanakaan jetboatilla. Paluu Geraldineen on tiistaina.

Upeita kuvia on luvassa ensi viikolla, kun palaan reissulta!

tiistai 9. joulukuuta 2014

Ostoksia

Alkuviikko on sujunut ostoksilla ja asioita järjestellessä. Maanantaina sain vihdoin hoidettua pankki- ja puhelinasiat kuntoon ja hankittua kaikkea tärkeää kuten neljät kengät (kaikkialla oli "osta yksi, saat toisen puoleen hintaan" -tarjouksia).

Tänään oli vuorossa hieman suuremmat ostokset. Ajoimme aamulla Christchurchiin auto-ostoksille ja pieni, vaaleansininen Honda Fit löytyi parin tunnin kiertelyn jälkeen. Menimme odottelemaan host-siskoni Lisan luo ja hankin itselleni mm autovakuutuksen ja road side assistance (n. 45 e/vuosi siitä, että voin soittaa apua jos auto hajoaa matkan varrella) ja pari tuntia myöhemmin pääsin ajamaan uuden autoni Geraldineen.


Auto on tuotu maahan Japanista, joka luo pieniä haasteita mm radion operoinnissa

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Urheiluviikonloppu

Woodsit ovat (onneksi) urheilullista porukkaa, joten vapaapäiviin kuuluu usein jonkinlaista urheilua. Ja mikäs täällä on ulkoillessa, kun maisemat ovat upeat ja saakin yleensä mukava.

Lauantaina Charlotte vei minut maastopyörälenkille Orari-joen varrelle ja tänään kapusimme Mt Peelin huipulle. Näkymät olivat melko mukavat perus sunnuntailenkiksi.



lauantai 6. joulukuuta 2014

Pala suomalaista joulua

Charlotte oli hieman vihjaillut, että voisin vaikka leipoa jotain suomalaista. Päädyin piparkakkuihin, joista tein tapani mukaan ehkä hieman tujumpia kuin kaupan, sillä inkivääriä ja kanelia ei voi olla liikaa!




perjantai 5. joulukuuta 2014

Hengailua

Ensimmäiset päivät täällä ovat sujuneet rennoissa merkeissä. Jetlag alkaa olla kohta selätetty, joten pian täytyy alkaa ruveta tosissaan miettimään työnhakua ja muita käytännön asioita kuten pankkitilin avaamista. Tutkiessani kännykkäliittymiä tuli hieman ikävä vanhaa Suomen liittymääni, sillä datapakettien hinnoittelu on täällä lievästi sanottuna hieman arvokkaampaa. Täytyy varmistaa, että kaikki autoback-upit on kytketty pois päältä ennen kuin avaan uuden liittymäni.

Mutta sitä ennen ehtii vielä hetken käydä mm. Sydneyn tekemällä polulla kävelyllä farmin halki:


Ja tarkkailemalla bambien toimintaa. Saksanhirvet eivät selvästi ole tottuneet kameran ääniin, koska aina kun yritän ottaa rentoutuneista bambeista kuvia, käy näin. 


"Mikä tuo outo ääni on? Varmaan vaara."


"Tuolta se ääni tulee! Pakoon!"


En ole saanut myöskään farmin yläpuolella lentelevää harry haukkaa (ei ole minun keksimä nimi, vaikka niin voisi kuvitella) kunnolla kuvaan - jonka takia kamera istuu olohuoneessa valmiina jalustassa.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Geraldine

Olen vihdoin perillä Uudessa-Seelannissa. Lento Sydneystä Christchurchiin oli myöhässä ja meinasin jo nukahtaa Sydneyn kentälle lentoa odotellessa. Onnistuin kuitenkin sinnittelemään koneeseen saakka ja nostamaan 17 kg painoisen käsimatkatavarani vielä kerran ylähyllylle. Christchurchissa kaikki meni sujuvasti ja olen nyt virallisesti täällä vuoden pituisella viisumilla.

Aion viettää ensimmäiset päivät Geraldinen rauhassa nauttien upeista maisemista. Vietin täällä vuoden lukiovaihdossa ja muistan taas miksi olen niin kovasti kaivannut takaisin. Tässä muutama kuva, josta ehkä ymmärtää miksi. 


Lukioaikoinani Woodsin perheellä oli lampaita, mutta kuten niin monella muullakin tilalla täällä, lampaat ovat nyt historiaa ja tilalle on tullut muita elämiä. Tällä hetkellä suurin osa valitsee maidontuotannon ja esim. tälle Canterburyn alueelle on tullut paljon jättimäisiä tiloja (joilla on 1000-2000 lehmää). Sydney valitsi kuitenkin saksanhirvet ja niitä juoksenteleekin talon lähettyvillä, vaikkakin ne juoksevat erittäin nopesti karkuun kun niitä lähestyy. 


Uudet bambit ovat syntyneet muutama viikko sitten ja emot ovat laskeneet ne ihmisten ilmoille.


Naapuri näyttää olevan yksi harvoista, joilla on edelleen lampaita.


Woodsien uutta taloa ei ole kytketty ollenkaan sähköverkkoon, vaan se hyödyntää aurinkoa niin veden lämmittämiseen kuin sähköntuotantoonkin. Sen sijoittelussa on otettu huomioon myös mm. tuulen suunnat.


Ei ole tarvetta tauluille, kun olohuoneen ikkunan näkymä on tälläinen.



tiistai 2. joulukuuta 2014

Matkalla

Sunnuntaina koitti vihdoin päivä joilloin aloitin matkan kohti Uutta-Seelantia. Olen edelleen tuolla matkalla ja vielä on yksi, onneksi lyhyin, osuus edessä. Kaksi ensimmäistä lentoa sujuivat yllättävän helposti, koska ne olivat yölentoja ja onnistuin nukkumaan suurimman osan ajasta. Ilmeisesti uni ei ole kuitenkaan ollut kovin syvää ja aikaero painaa hieman, koska odotan että pääsen illalla Woodsien luo oikeaan sänkyyn.

Matkalaukkujen pakkaaminen aiheutti pienen hermoromahduksen ja jouduin lopulta jättämään paljon enemmän tavaraa taakse kuin olin kuvitellut ja silti laukut ovat reilusti ylipainoisia. Qantaksen stuertti seurasi huvittuneena kun punnersin laukkuani ylähyllylle, mutta onneksi kukaan ei ole vielä puuttunut laukkujeni ylimääräisiin kiloihin.

Tänään olen viettänyt leppoisan päivän Sydneyn katuja kierrellen ja nauttien kaipaamastani auringosta. Ei kyllä harmittanut kurkata koneesta aamulla ulos ja nähdä kesäinen keli! Sain tänään myös mukavaa lounasseuraa ja totesin että Ausseihin pitänee vielä palata kunnon lomalle - varsinkin kun täältä löytyy tuttujakin.

Olo on tällä hetkellä melko sekava: odottava, innostunut, mutta toisaalta hieman surullinen ja jännittynyt. Matkan aikana olen ehtinyt käydä läpi aika monta tunnetilaa ja tunnemyrsky tuskin laantuu matkaväsymyksen pahetessa. Onneksi kuitenkin mainitsemani sänky odottaa, sillä kunnon unet auttavat moneen ongelmaan!

Jotain pientä suunnitelmaa ensimmäisistä viikoista NZssa on myös alkanut syntymään, mutta siitä lisää myöhemmin.