Sunnuntaina koitti vihdoin päivä joilloin aloitin matkan kohti Uutta-Seelantia. Olen edelleen tuolla matkalla ja vielä on yksi, onneksi lyhyin, osuus edessä. Kaksi ensimmäistä lentoa sujuivat yllättävän helposti, koska ne olivat yölentoja ja onnistuin nukkumaan suurimman osan ajasta. Ilmeisesti uni ei ole kuitenkaan ollut kovin syvää ja aikaero painaa hieman, koska odotan että pääsen illalla Woodsien luo oikeaan sänkyyn.
Matkalaukkujen pakkaaminen aiheutti pienen hermoromahduksen ja jouduin lopulta jättämään paljon enemmän tavaraa taakse kuin olin kuvitellut ja silti laukut ovat reilusti ylipainoisia. Qantaksen stuertti seurasi huvittuneena kun punnersin laukkuani ylähyllylle, mutta onneksi kukaan ei ole vielä puuttunut laukkujeni ylimääräisiin kiloihin.
Tänään olen viettänyt leppoisan päivän Sydneyn katuja kierrellen ja nauttien kaipaamastani auringosta. Ei kyllä harmittanut kurkata koneesta aamulla ulos ja nähdä kesäinen keli! Sain tänään myös mukavaa lounasseuraa ja totesin että Ausseihin pitänee vielä palata kunnon lomalle - varsinkin kun täältä löytyy tuttujakin.
Olo on tällä hetkellä melko sekava: odottava, innostunut, mutta toisaalta hieman surullinen ja jännittynyt. Matkan aikana olen ehtinyt käydä läpi aika monta tunnetilaa ja tunnemyrsky tuskin laantuu matkaväsymyksen pahetessa. Onneksi kuitenkin mainitsemani sänky odottaa, sillä kunnon unet auttavat moneen ongelmaan!
Jotain pientä suunnitelmaa ensimmäisistä viikoista NZssa on myös alkanut syntymään, mutta siitä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti