Geraldine

Olen vihdoin perillä Uudessa-Seelannissa. Lento Sydneystä Christchurchiin oli myöhässä ja meinasin jo nukahtaa Sydneyn kentälle lentoa odotellessa. Onnistuin kuitenkin sinnittelemään koneeseen saakka ja nostamaan 17 kg painoisen käsimatkatavarani vielä kerran ylähyllylle. Christchurchissa kaikki meni sujuvasti ja olen nyt virallisesti täällä vuoden pituisella viisumilla.

Aion viettää ensimmäiset päivät Geraldinen rauhassa nauttien upeista maisemista. Vietin täällä vuoden lukiovaihdossa ja muistan taas miksi olen niin kovasti kaivannut takaisin. Tässä muutama kuva, josta ehkä ymmärtää miksi. 

Lukioaikoinani Woodsin perheellä oli lampaita, mutta kuten niin monella muullakin tilalla täällä, lampaat ovat nyt historiaa ja tilalle on tullut muita elämiä. Tällä hetkellä suurin osa valitsee maidontuotannon ja esim. tälle Canterburyn alueelle on tullut paljon jättimäisiä tiloja (joilla on 1000-2000 lehmää). Sydney valitsi kuitenkin saksanhirvet ja niitä juoksenteleekin talon lähettyvillä, vaikkakin ne juoksevat erittäin nopesti karkuun kun niitä lähestyy. 

Uudet bambit ovat syntyneet muutama viikko sitten ja emot ovat laskeneet ne ihmisten ilmoille.

Naapuri näyttää olevan yksi harvoista, joilla on edelleen lampaita.

Woodsien uutta taloa ei ole kytketty ollenkaan sähköverkkoon, vaan se hyödyntää aurinkoa niin veden lämmittämiseen kuin sähköntuotantoonkin. Sen sijoittelussa on otettu huomioon myös mm. tuulen suunnat.

Ei ole tarvetta tauluille, kun olohuoneen ikkunan näkymä on tälläinen.